Chaos Nouveau F - Uuno
Takaisin etusivulle

Chaos Nouveau F



© Gál Ildikó © Gál Ildikó

Kutsumanimi Uuno Rotu Suomalainen puoliverinen Sukupuoli Ori
Syntynyt 29.06.2014 (8v) Säkäkorkeus 168cm Painotus Ko GP, valjakko
Omistaja Bino VRL-03910 Rek. VH14-031-0736 Kasvattaja Faconde FACO8568
Asuintalli B'M Warmbloods

© Gál Ildiko © Gál Ildiko © Gál Ildiko

Luonnekuvaus

Chaos Nouveau F, näin tuttujen kesken Uuno, on varsinainen unelmahevonen - luonteeltaan lempeä ja ulkomuodoltaan komea ori hurmaa kenet tahansa heti ensi hetkestä alkaen. Uunon luonteessa yhdistyvät nöyryys, ystävällisyys, uteliaisuus ja omituinen huumorintaju, ja aina toisinaan allekirjoittanut saa olla orin kanssa helisemässä. Uuno on suunnattoman kiinnostunut kaikesta ja kaikista, ja silloin tällöin ori jääkin mielenkiintoisia asioita ihmettelemään - usein onnellisesti unohtaen, mitä oltiinkaan tekemässä. Sosiaalinen Uuno tulee toimeen sekä muiden hevosten että ihmisten kanssa, ja meidän kaksijalkaisten kanssa puuhailu lukeutuukin sen lempiasioihin. Harjailua saisi jatkaa vaikka maailman loppuun saakka, eikä vesiboksistakaan yleensä ole kiire pois. Orin erityistä lempipuuhaa on uittaminen, joten varsinkin kesäaikaan uittopaikalle voisi orin puolesta suunnata vaikka joka päivä. Kaikki hoitotoimenpiteet hoituvat helposti, joskin uudet asiat saattavat aiheuttaa hämmennystä ja ihmetystä. Uusiin esineisiin ja asioihin tutustutaan haistellen ja erityisesti maistellen - kaikkea täytyy ehdottomasti maistaa siltä varalta, että jospa se olisikin jotain syötävää. Uuno käyttäytyy yllättävissäkin tilanteessa tasaisesti, eikä sitä saa oikein millään pois tolaltaan. Ori on todella tasainen ja vaivaton käsitellä lähes kaikissa tilanteissa. Lastauksen kanssa tosin saa olla tarkkana, sillä ori saattaa jännittää koppiin menoa. Tutun ihmisen kanssa lastauskin yleensä sujuu aika mutkattomasti, kunhan koppiin mennään reippaasti ja epäröimättä.

Koulupainotteisesta suvusta tuleva Uuno on erittäin laadukas ratsu, jolta löytyy kapasiteettia myös valjakkoajoon. Uunon isä Wish of Chaos on kilpaillut VVJ:n alaisissa menestyksekkäästi, ja ainakin tällä erää Uunolla tuntuisi olevan kaikki edellytykset hyväksi valjakkohevoseksi. Uunon emä White Seven Steps puolestaan on menestynyt kouluratsastuksessa GP-tasolla, ja tamman laatu näkyy myös sen saamissa laatuarvostelupalkinnoissa. Uuno on perinyt vanhemmiltaan hienot liikkeet sekä hyvän ratsastettavuuden ja ajettavuuden, joten orilta voidaan odottaa hyviä suorituksia kisakentiltä. Orin kanssa ollaan päästy jo harjoittelemaan vaativien luokkien asioita ja tällä hetkellä sen kanssa kilpaillaan vaativaa A:ta. Uunolla on taipumusta jännittämiseen ja kisapaikalla se usein näkyy levottomuutena ja huolestuneisuutena. Jännitys tasoittuu yleensä verryttelyyn mennessä ja viimeistään liikkumaan päästessään viimeisetkin jännityksen rippeet katoavat. Ori on aina ollut todella oppivainen ja sen kanssa on mukava työskennellä niin ratsain kuin kuskinpenkiltäkin. Avut menevät nopeasti perille, ja toisinaan saa jopa vahtia, ettei hevonen ala ennakoimaan. Uuno toimii yhtä hyvin tallin pihapiirissä kuin maastossakin, toki uusia asioita kohdatessa ori saattaa hetkellisesti kuuroutua avuille. Jarru kuitenkin löytyy aina, eli reippaammallekin maastolenkille voi lähteä huoletta.

Uuno sopeutuu helposti laumaan kuin laumaan, se pärjää tarhassa myös pienemmässä porukassa ja tarvittaessa yksinäänkin. Muut orit eivät ole sille ongelma, eikä yleensä muillakaan oreilla ole tarvetta lähteä Uunoa haastamaan. Tammojen läheisyydessä pitää vähän pörhistellä, mutta mitään kummempia koreografioita ori ei yleensä lähde esittämään. Kaiken kaikkiaan Uuno on oikein järkevä ja hyväkäytöksinen ori, mukavalla luonteella varustettuna.

Suku


i Wish of Chaos
holst 169cm
KRJ-I VVJ-I
ii Chocoholic
KRJ-II YLA2
iii Candyholic evm
iie Choco Mocha evm
ie Panic Switch
KRJ-I VVJ-II
iei Hofmeister evm
iee Peggy Sue evm
e White Seven Steps
fwb 172cm
KRJ-I YLA2 SPL-I
ei Soft Skeletons
eii Basket Case evm
eie Deadbeat Holiday evm
ee Althea
VPA-I
eei Burnout evm
eee 32 footsteps evm

Jälkeläiset

00-00-0000 --- --- ---
00-00-0000 --- --- ---
00-00-0000 --- --- ---
00-00-0000 --- --- ---

Kilpailut

Uunon kanssa kilpaillaan jaoksen alaisissa kilpailuissa niin koulu- ja esteratsastuksessa kuin valjakkoajossakin. Pääsääntöisesti kisakalenteria täytetään kouluratsastuksella ja valjakkoajolla, mutta mielenvirkistykseksi voidaan silloin tällöin käydä ratojakin hyppäämässä. Kilpailemisen ori on aloittanut 5-vuotiskaudella.

Listattu vain sijoitukset. Koko kalenterin näet tästä.

Kouluratsastus
Sijoituksia: 14, joista voittoja 2

11-02-2017 Wolf Sporthorses KRJ Grand Prix // 1/40
05-01-2017 Romilly KRJ Grand Prix // 1/30
04-01-2017 Romilly KRJ Grand Prix // 5/40
03-01-2017 Romilly KRJ Grand Prix // 3/40
29-07-2016 Ros Cirein KRJ Grand Prix // 1/30
19-07-2016 Kisakeskus Lapland KRJ Grand Prix // 4/30
17-07-2016 Kisakeskus Lapland KRJ Grand Prix // 5/30
15-07-2016 Kisakeskus Lapland KRJ Grand Prix // 3/30
24-05-2016 Hukkapuro KRJ Grand Prix // 2/30
23-05-2016 Hukkapuro KRJ Grand Prix // 5/30
10-05-2016 Hukkapuro KRJ Grand Prix // 4/30
26-04-2015 Petäjävaara KRJ VaA // 2/21
25-04-2015 Petäjävaara KRJ VaA // 3/21
05-03-2015 Marvel Ponies KRJ VaB // 7/59

Valjakkoajo
Sijoituksia: 22, joista voittoja 4

18-04-2017 Teilikorpi VVJ Vaativa tarkkuuskoe yksilöille // 2/30
18-04-2017 Teilikorpi VVJ Vaativa koulukoe yksilöille // 1/30
17-04-2017 Teilikorpi VVJ Vaativa koulukoe yksilöille // 4/30
13-04-2017 Teilikorpi VVJ Vaativa tarkkuuskoe yksilöille // 2/30
12-04-2017 Teilikorpi VVJ Vaativa tarkkuuskoe yksilöille // 3/30
07-04-2017 Teilikorpi VVJ Vaativa koulukoe yksilöille // 1/30
05-04-2017 Teilikorpi VVJ Vaativa tarkkuuskoe yksilöille // 3/30
01-04-2017 Teilikorpi VVJ Vaativa koulukoe yksilöille // 4/30
01-04-2017 Niiranvaaran Oriasema VVJ Vaativa tarkkuuskoe yksilöille // 5/40
19-05-2016 Mörkövaara VVJ Vaativa yhdistetty yksiköille // 5/30
23-04-2016 Wyat Shetlands VVJ Vaativa yhdistetty yksiköille // 2/40
30-01-2016 Vehkakorpi VVJ Vaativa yhdistetty yksiköille // 5/30
28-01-2016 Vehkakorpi VVJ Vaativa yhdistetty yksiköille // 3/30
23-01-2016 Vehkakorpi VVJ Vaativa yhdistetty yksiköille // 2/30
11-05-2015 Wyat Shetlands VVJ Vaativa yhdistetty yksiköille // 6/40
22-04-2015 Minnantila VVJ Vaativa yhdistetty yksiköille // 1/18
16-04-2015 Elfengård VVJ Vaativa yhdistetty yksiköille // 3/30
28-03-2015 Wyat Shetlands VVJ Vaativa yhdistetty yksiköille // 5/40
24-03-2015 Wyat Shetlands VVJ Vaativa yhdistetty yksiköille // 5/40
24-03-2015 Viisikko VVJ Vaativa yhdistetty yksiköille // 1/29
21-03-2015 Viisikko VVJ Vaativa yhdistetty yksiköille // 4/28
04-03-2015 Kvick VVJ Vaativa yhdistetty yksiköille // 3/30

Esteratsastus
Sijoituksia: 9, joista voittoja 1

13-01-2017 Romilly ERJ 120cm // 6/42
10-01-2017 Kievarinkuja ERJ 120cm // 1/30
10-07-2015 Mörkövaara ERJ 120cm // 3/30
06-07-2015 Mörkövaara ERJ 120cm // 2/30
03-07-2015 Haavelaakso ERJ 110cm // 3/30
03-07-2015 Haavelaakso ERJ 110cm // 2/30
02-07-2015 Haavelaakso ERJ 110cm // 5/30
27-06-2015 Haavelaakso ERJ 110cm // 3/30
27-06-2015 Haavelaakso ERJ 110cm // 5/30


Kuulumisia

16 päiväkirjamerkintää

1.6.2016 Kesän uudet kuviot

Liu'utin sadeloimen Uunon selästä ja nostin sen viereisen avonaisen karsinan oven päälle odottamaan kuivaukseen pääsyä. Viime päivinä oli satanut vähän väliä, ja tänäänkin oltiin herätty harmaaseen säähän ja sateen ropinaan. Uuno kuopi käytävällä vähän kärsimättömän oloisena - päiväheinät oli juuri jaettu talliin ja muut sisällä olijat olivat jo päässeet niiden kimppuun. Tarkistettuani orin tarhan jäljiltä päästin sen karsinaansa, ja heinät alkoivat kadota sellaisella vauhdilla, ettei ruokaa oltu ilmeisesti nähty viikkokausiin. Jätin orin imuroimaan päiväruokaansa ja lähdin kiikuttamaan loimea varustehuoneeseen. Denny oli hiljattain asentanut uuden loimitelineen ja se oli ollut viikon mittaan ahkerassa käytössä.

Taistellessani loimea telineeseen Nate ilmestyi paikalle Feran kamppeet mukanaan. Henrin pitämä valmennus oli hetki sitten päättynyt, ja päätellen Naten väsyneestä ilmeestä treeni ei tainnut olla helpoimmasta päästä.
- Miten sujui Feran kanssa?
- Ei kehumista, Nate vastasi, - ainakaan Henrin mielestä.
- No, Henrin mielestä missään ei ole ikinä mitään kehuttavaa. Ei mennyt Lizilläkään sen paremmin eilisessä valkassa, Honda sotki askeleet sarjalla ja Henri huusi kuin palosireeni...

Naten laitellessa Feran kamoja pois palasin ajatuksissani Uunoon. Orin kanssa oltiin tehty valtavasti hommia sekä koulussa että valjakossa ja duuni alkoi todellakin näkyä. Edelliset kisat olivat menneet orin osalta hyvin - kuskin osalta taas homma oli vähän niin ja näin. Joka tapauksessa Uuno oli tehnyt parhaansa ja muutama ruusukekin oli radoilta napsittu. Ori on vihdoin alkanut suorittaa sillä tasolla mitä oltiin tavoiteltukin, GP alkaa koulupuolella olla jo todella hyvin hallussa ja valjakossakin vaativa sujuu jo siinä määrin, että meistä on jo vähän vastustakin.

Uunopainotteiset ajatukset katosivat mielestäni sen siliän tien, kun Nate muistutti minua seikasta, jonka oli autuaasti unohtanut.
- Muistit varmaan, että Mitchell on tulossa jo tänään?
Paniikin sävyttämä ilmeeni todennäköisesti paljasti Natelle, että en todellakaan muistanut. Mitchell Tanner oli Naten entinen työkaveri, joka oli palkattu tallille hommiin Naten toimenkuvan muuttuessa hallinnollisempaan suuntaan. Nate oli maininnut viimeisimmästä rekrytoinnista lähinnä ohimennen, ja kun muistutusta asiasta ei kuulunut, tietysti olin unohtanut koko jutun.
- Mihin aikaan?
- Kuuden maissa, jos lento on ajallaan.

Vilkaisin kelloa ja laskin, että saisin ehkä päivän hommat pulkkaan ajoissa, jos vain pitäisin kiirettä. Hevosten liikutukset pitäisi järjestellä uudestaan, miettiä seuraavan päivän ohjelma valmiiksi ja tietysti raivata talosta tilaa, jotta saisin henkilökunnan uuden vahvistuksen majoitettua johonkin. Jätin Naten varustehuoneeseen oman onnensa nojaan ja harpoin tallikäytävän poikki kohti ulko-ovea. Ohi pyyhältäessäni Uuno nosti päätään ja heinänkorsi suupielestä roikkuen katsahti suuntaani merkitsevästi. Ei tainnut tulla orillekaan yllätyksenä, että useiden lankojen pitäminen käsissä samanaikaisesti ei tosiaankaan ollut vahvimpia puoliani.
- Bino

20.4.2016 Vieraita Suomesta

Viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa vieraita kestittämään, kun Katriina ja Mikko tulivat meille vierailulle. Tutustuin Katriinaan viime kerralla Suomessa käydessäni - olin kaverin mökillä mökkikautta avaamassa ja päädyin Katriinan tallille jahdatessani kaverin karannutta koiraa. Koira saatiin tallin pihassa yhteistuumin kiinni ja siinä jutellessa puhe (tietysti) kääntyi hevosiin. Mökkeilyn lomassa kävin ratsastamassa Katriinan torinruuna Ristolla, joka oli hurjan kiva ja reipas tapaus kaikin puolin. Kutsuin Katriinan puolisoineen meille kyläilemään ja viime viikonloppuna he sitten saapuivat. Viikonloppuna kerettiin hevostella vaikka millä mitalla ja Katriina pääsi tutustumaan Uunoon maastoilun merkeissä. Näin Katriina kertoi maastoreissusta:

"Meidän piti Mikon kanssa lähteä vain Lontooseen vuosipäivän kunniaksi, mutta uuden tuttavamme Binon meillä käytyään muuttui Britti-reissumme vähän toisenlaiseksi. Onneksi tämän tiimin toinen osapuolikin on hevosihmisiä, muuten olisi ehkä tullut riitaa vuosipäiväreissun sisällöstä. Matkustimme Lontooseen saavuttuamme seuraavana päivänä Binon omistamalle hienolle ratsutilalle ja podimme kumpikin Mikon kanssa pienoista alemmuuskompleksia. Meillä Bino oli ratsastanut meidän hienoimmalla hevosella ja sekin on vain ihan ok:sti kisannut torinheppa-ruuna. Että pikkuisen tuntui hienolta hakea laitumelta säkäkorkeudeltaan minua kookkaampi tumma puoliverinen "Uuno" ja harjata sitä auringon lämmössä tallin pihamaalla. Bino oli selkeästi pohtinut tarkkaan minkä hevosen minun käsiini antaa. Olinhan vakuuttanut jo meillä kotona, että hommat ei ihan aina hanskassa pysy vaikka omia hevosia onkin piha täynnä. Olenhan kuitenkin aloittanut hevoshommat uudelleen vasta aikuisiällä. Bino otti laitumelta samalla reissulla itselleen ratsuksi Amonin ja näin meillä olikin pian kaksi ratsua valmiina satuloituna maastoretkeä varten. Mikko jäi ratsutilalle touhuamaan kameransa kanssa, ammattivalokuvaaja-puolisoni mielestä upeat kuvausmaisemat ja jalot hevoset päihittivät ratsastusreissun helposti. Siispä lähdimme Binon kanssa kahdestaan maastolenkille, mikä oli kyllä upea kokemus kaikkinensa maisemineen ja upeine hevosineen. "Kyllä teidän täällä kelpaa!" huokailin kävellessämme aurinkoisessa säässä polkuja pitkin. "Kyllä sitä Suomeen aina silti kaipaa, taitaa se mun sydän siellä kuitenkin olla. Mutta onhan täällä kyllä kieltämättä ihan jees olla" Bino vastasi hymyillen. Etenimme lenkillä kaikissa askellajeissa ja palasimme tallille reilun tunnin lenkin jälkeen. Uuno toimi oikein miellyttävästi ja näytti kyllä parhaat puolensa itsestään. Selässä tuntui kuin kerrostalon päällä olisi matkustanut, mutta Uuno sai minut luottamaan kyytiin alkumetreiltä lähtien. Palattuamme Lontooseen Mikon kanssa, aloimme suunnitella uutta Enkkureissua, johon kuuluisi parin päivän visiitti Binon luokse."

Tervetuloa uudestaan Katriina ja Mikko! :)

-Bino

4.10.2015 Tahdissa mars!

Pyysin Uunoa eteenpäin ja asetin sen kevyesti sisään. Ori ravasi lennokkaasti eteenpäin ja vähitellen sen askellus alkoi suuntautua myös ylöspäin. Käänsin pois suoralta uralta ja jäin pääty-ympyrälle työstämään tempoa - Uunolla oli taipumusta karata avuilta ravityöskentelyssä ja ympyrällä sen sai yleensä parhaiten malttamaan mielensä. Pientä kiireisyyttä oli havaittavissa nytkin, joten päätin ottaa orin kaarevalle uralle ennen kuin mopo karkaisi kokonaan käsistä. Muutaman kierroksen jälkeen Uuno alkoi vastata istuntaan paremmin ja pikkuhiljaa löydettiin sopiva rytmi liikkeeseen. Päästin orin aavistuksen vapaampaan muotoon ja askel muuttui hieman pidemmäksi. Paketti pysyi kasassa kuitenkin edelleen ja hevonen oli hyvin kuulolla. Tässä kohtaa Uuno yleensä lähti viipottamaan omia menojaan, mutta nyt se malttoi kuunnella ja vastata apuihin oikein.

Ravityöskentelystä siirryttiin laukkahommiin ja alkuun oli pieniä erimielisyyksiä suunnasta ja vauhdista. Uunolla oli virtaa vaikka muille jakaa ja ensimmäiset nostot olivat todella hätäisiä. Muutamien toistojen jälkeen liike alkoi suuntautua oikein ja vähitellen päästiin työskentelyssä hyvään rytmiin. Siirtymiset askellajin sisällä sujuivat kivasti ja lisäysten ja vaihtojen jälkeen enimmät pöllöenergiatkin oli jo purettu pois. Alaspäin siirtyessä Uuno toimi todella hyvin, joskaan ei olisi malttanut pysyä hitaammassa askellajissa. Laukkatyöskentelyn jälkeen ravailtiin vielä rennosti hetken aikaa ja lopulta siirryttiin käyntiin. Hyppäsin satulasta ja talutin loppukäynnit - pieni jaloittelu teki minullekin ihan hyvää pitkän treenin jälkeen. Polvet ainakin naksuivat siihen malliin, että liikunta - nimenomaan maasta käsin suoritettuna - ei ollut ollenkaan huono ajatus.

Jätin Uunon karsinaan loimen alle kuivattelemaan ja kuskasin varusteet sillä välin omille paikoilleen. Varustehuoneessa inventoin Uunon kamppeet ja tein mielessäni listaa kaikesta, mitä pitäisi lähiaikoina vaihtaa. Satula kaipasi toppausta ja uusia jalustinhihnoja, suitset vielä kelpasivat mutta ohjat pitäisi vaihtaa ja suojatkin alkoivat näyttää vähän rispaantuneilta. Eipä toisaalta ihme - edellisen kerran varustearsenaalia päivitettiin joskus keväällä, joten pieniä uudistuksia oli jo korkea aika tehdä.

Talliin palattuani harjailin Uunon vielä huolellisesti ja kävin hakemassa sille iltapäiväheinät. Ori vaikutti tyytyväiseltä ja syömisen lomassa se vilkuili kirkkain silmin vastapäisessä boksissa seisovaan Acidiin, joka niin ikään nautiskeli iltapäiväruokiaan. Katsellessani Uunon syömäpuuhia suunnittelin mielessäni seuraavien päivien ohjelmaa. Orin kanssa pitäisi piakkoin lähteä taas valjakkoa treenaamaan, jotta ehdittäisiin kunnolla valmistautua talven kisoihin. Olihan tässä vielä aikaa, mutta kesäkauden hieman nolo päätös motivoi kummasti aloittamaan treenit ajoissa.
- Bino

30.6.2015 Fast & Furious

Tänään käytiin tämän kesän viimeisissä kilpailuissa - ja ihan suoraan sanoen homma ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Jo kisapaikalle saapuessa oli jo vähän sellainen kutina, että tänään sattuu ja tapahtuu, ja viimeistään Uunoa valjastaessa alkoi olla jo aika selvää, että ainakaan sijoituksille ei tänään päästäisi. Ori ei olisi millään malttanut olla hetkeäkään paikallaan ja kärryjen eteen päästessään se hyppi ja steppaili siihen malliin, että olisi ehkä pitänyt jättää suoritus suosiolla väliin. Hermot oli minullakin kireällä - suurin osa kisavalmisteluista oli jäänyt kisapäivän aamuun, eikä hommaa yhtään helpottanut se, että könysin ylös sängystä aikataulusta auttamattomasti myöhässä. Kamat ja hevonen pakattiin autoon pikavauhtia ja sitten pitikin jo lähteä matkaan.

Kisasuoritus alkoi ihan kivasti, Uunokin malttoi liikkua nätisti ja se pysyi avuillakin ihan hyvin. Käyntiosuuksista selvittiin kunnialla, mutta ravissa ori vaihtoi suuremmalle vaihteelle ja pääsi karkaamaan avuilta. Kääntävät avut sain jotenkin läpi, mutta vauhdin säätelystä ei ollut tietoakaan. Ori harppoi eteenpäin iloisesti pää viidentenä jalkana, ja kuski roikkui narujen päässä naama punaisena ja savu korvista nousten. Lopputervehdyksen jälkeen kentältä poistuttiin sellaista kyytiä, että oltaisiin sillä vauhdilla pärjätty varmaan Elitloppetissakin. Hevosta riisuessa kiroilutti ihan mukavasti, kisakauden päätöksen olisi voinut hoitaa kotiin vähän tyylikkäämmin, varsinkin kun takana oli todella hyvä kausi, joka tähän asti oli onnistunut kaikin puolin. Uunoa autoon lastatessa olo oli jo vähän iloisempi, ja kotimatkalla fiilis parani sitä mukaa, mitä lähemmäs kotia tultiin. Pieleen mennyt suorituskaan ei enää harmittanut, vaan lähinnä nauratti. Orilla ainakin oli ollut radalla hauskaa, enpä ollut sitä hetkeen nähnyt yhtä pirteän ja tyytyväisen näköisenä. Häntä putkella korvat pystyssä juossut hevonen oli varmaan hauskuuttanut yleisöäkin - minä olin taatusti ainoa, joka ei asian huvittavaa puolta ollut nähnyt.

Loppukesä vietetäänkin sitten este- ja kouluratsastuksen parissa. Heinäkuulle on jo useammat kisat buukattu ja tavoitteena on ainakin parissa startissa päästä sijoituksille. Kesälaitumelle Uuno pääsee viimeistään heinäkuun lopulla ja elokuussa sitten taas jatketaan treeniä. Syyskaudella ei kilpailla, vaan seuraavat kisat lisätään kalenteriin vasta talvikaudella.
- Bino

15.5.2015 Kisakokemuksia

Uuno aloitti tämän vuoden kisakauden hyvissä ajoin maaliskuussa, ja nyt takana on jo suurin osa keväälle suunnitelluista kilpailuista. Kesäkuun alkuun vielä rutistetaan ja sitten hetki lomaillaan - ja heinäkuulla taas homma käyntiin. Uunon kasvattaja Frida tarjoutui kisaamaan Uunolla valjakossa ja hänestä on ollut aivan suunnattoman suuri apu, erityisesti kun valjakko on minulle vielä vähän vieraampi laji. Frida on saanut Uunon toimimaan radalla todella kivasti ja siitäpä on muutama sijoituskin näytteenä - itse tuskin olisin moiseen pystynyt, ainakaan tällä kokemuksella. Muutamat kisat Uunon kanssa kävin aivan maaliskuun alussa, mutta sen verran oli pallo hukassa, että oli parempi uskoa Uunon kisaaminen osaavampiin käsiin. Loppukesästä hyppään taas itse kuskin penkille, toivon mukaan ensimmäisiä kisoja paremmalla taidolla ja rutiinilla.

Kaikissa Uunon kisoissa olen tietysti ollut mukana, joko katsomossa jännittämässä tai sitten ihan hoitajan pestissä. Uuno on kisapaikalla todella kiva kaveri, se ei pahemmin hötkyile eikä tunnu kisapaikkoja ja muita hevosia juuri stressaavankaan. Varusteiden laitto sujuu näppärästi ja ori pysyy kaikissa toimenpiteissä kiltisti paikallaan. Uuno on varsasta asti ollut yhtä helppo ja rauhallinen, en muista että sen kanssa olisi koskaan tarvinnut neuvotella mistään. Ja hyvä niin - kisoissa kaikki sujuu huomattavasti helpommin, kun hevonen on fiksu ja tietää just eikä melkeen, että mitä tehdään ja missä järjestyksessä, eikä ala pullikoimaan vastaan.

Tähän mennessä Uunolla on kahdeksan valjakkosijoitusta, mikä on tämän kevään tavoitteisiin nähden todella hyvä määrä. Olin arvioinut, että sijoituksia tulisi ehkä pari tälle keväälle ja pari seuraavalle kesälle. Mitään kovin hurjia odotuksia ei kuitenkaan kesän kilpailuille ole, vaan mennään kilpailu kerrallaan ja katsotaan mitä tulee. Hyvään rytmiin ollaan kuitenkin kevään aikana päästy, eli tästä on todella hyvä jatkaa.
- Bino

21.4.2015 Uimamaisteri

Tänään tehtiin jotain ihan uutta ja ihmeellistä - käytiin nimittäin ensimmäistä kertaa Uunon kanssa uimassa! Tällä viikolla ollaan treenattu ahkerasti kentällä, joten jotain piti keksiä mielenvirkistykseksi. Sää oli kesäisen lämmin ja aurinko paistoi korkeiden kumpupilvien keskeltä, joten soveltuvaa tekemistä ei tarvinnut kauaa miettiä: tietysti me mentäisiin uimaan, tai ainakin kokeilemaan, että miten Uunon kanssa moinen aktiviteetti oikein mahtaisi sujua. Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin aamulla, satula ja kovassa käytössä olleet kankisuitset saivat jäädä omille paikoilleen vapaapäiviä viettämään. Turpahihnakin sai jäädä nivelsuitsista pois, mitäpä me sillä, kun muutenkin se on lähinnä toimittanut koristeen virkaa. Kiipesin Uunon selkään tallipihan penkiltä ja niin oltiin valmiita suuntaamaan uittopaikalle.

Silloin joskus aikoinaan, kun Courtroad Acren ostin ja aloin talli-imperiumia pystyttämään, yksi tärkeimmistä kriteereistä paikan valinnalle oli laadukas uittopaikka. Läheltä tallia, sopivasti vielä omilta mailta löytyi tarkoitukseen sopiva, riittävän suuri ja syvyydeltään vaihteleva lampi, jota alettiin heti laittaa kuntoon hevosten uittoa varten. Kunnostukseen meni aikaa, mutta nyt meillä on käytössä niin täydellinen uittopaikka kuin vain toivoa voi - pohja on tasainen ja turvallinen ja syvyys antaa periksi sekä kahluuttamiselle että uimiselle. Kahluuranta syvenee loivasti ja syvemmällä isompikin hevonen pääsee uimaan ilman, että jalat kolisee pohjaan. Kiviä tai muita suurempia sattumia ei ole ja joka kevät talven jälkeen veteen pudonneet oksat ja muut mahdolliset hasardit naarataan pois. Hevosten kanssa uittokausi aloitetaan yleensä huhtikuussa, kun ilmat alkavat olla niin kesäisiä, että kaksijalkaisetkin tarkenevat uimaan. Kahlailemassa toki käydään mahdollisuuksien mukaan aiemminkin keväällä.

Ensimmäinen kahluukerta uuden hevosen kanssa on aina jännittävä tapaus, ja niin tietysti nytkin. Uuno oli veden suhteen ensin vähän epäluuloinen, mutta aikansa kahlattuaan ja vettä kauhottuaan suostui siirtymään syvemmälle. Vedenpinnan ottaessa mahaan piti vähän hyppiä, mutta kun niin pitkälle päästiin, että oli lähdettävä uimaan, Uuno oli jo ihan kotonaan. Ori kauhoi menemään kuin vanha tekijä, vaikka ajoittain pitikin palata matalammille vesille huilaamaan. Alun totuttelun jälkeen tehtiin pieni uimalenkki niin, että itsekin siirryin orin selästä sen vierelle uimaan. Varsin viileää tuntui vesi vielä olevan, mutta aurinko lämmitti kuitenkin sen verran, etten minäkään päässyt paleltumaan. Uimisen jälkeen hetki vielä kahlattiin ja leikittiin rantavedessä. Ori oli ihan ihmeissään aikaansaamistaan pärskeistä ja kauhoi menemään kahta kauheammin, kun huomasi miten helposti veteen saikaan liikettä. Takaisin tallille lähtiessä Uuno oli oikein pörheänä ja ei olisi millään meinannut pysyä nahoissaan. Energiaa purettiin vielä pitkällä ja reippaalla laukkapätkällä, jonka jälkeen vielä puolisen tuntia mentiin rennosti ravissa ja käynnissä. Tallille palattua Uuno sai kuivatella loimen alla tallissa ja tarhaan poika pääsi juuri parahiksi päiväruuille.

Sellainen uimamaisteri meillä, eipä taida tämä uittokerta jäädä Uunon kanssa ainoaksi. Seuraavalla kerralla voisikin lähteä porukalla, Ransone ainakin on varsinainen vesipeto, samoin kuin Ranla ja Honda. Täytyypä katsoa, josko saisi tallilta kerättyä riittävästi halukkaita mukaan. Siinähän oliskin yhdelle päivälle ohjelmaa, kun meidän tallin virtahepolauma lähtee yhtäaikaa uimaan...
- Bino

31.3.2015 Kisakevät

Uunolla alkaa kevään kisakalenteri olla mallillaan. Kouluratsastuksessa ollaan edetty vaativaan A:han ja sitä lähdetään seuraavaksi kisaamaan. Uunon kasvattaja Frida puolestaan on kilpailuttanut oria valjakossa ja sieltä puolelta on tullutkin jo todella hienoja tuloksia, muutamia sijoituksia ja yksi voittokin. Itse en välttämättä olisi Uunon kanssa samoihin tuloksiin vielä tässä vaiheessa päässyt, valjakko kun on vielä sen verran vieras laji minulle. Nyt kuitenkin on mustaa valkoisella, että Uuno pärjää omalla tasollaan oikein hyvin, joten nyt minäkin uskallan paremmin lähteä valjakon puikkoihin. Kasvattaja on tehnyt kevään aikana Uunon kanssa todella loistavaa työtä, supersuuret kiitokset siitä!!

Kisapäivien lomassa ollaan hiottu jo hallussa olevia asioita ja perehdytty uusiin, vaativimpiin aiheisiin ja tehtäviin. Uuno on jo todella hyvin koottavissa ja se jaksaa liikkua korrektissa muodossa jo niin pitkään, että täyspitkät vaativat radatkin sujuvat jo aika hyvin. Pientä epätasaisuutta ja epävarmuutta on tietysti vielä havaittavissa, mutta enpä minä nuorelta odotakaan samanlaista työskentelyä kuin jo vanhemmalta ja kokeneemmalta ratsulta. Tällä hetkellä kaikessa tekemisessä keskitytään rentouteen ja sen säilyttämiseen, toki välillä käydään mukavuusalueen ulkopuolella ja opetellaan jotain uutta. Uunolla työmoraali on edelleen korkealla ja oppiminen käy huimassa tahdissa. Ongelmatilanteissa, jotka yleensä johtuvat ihan puhtaasti ratsastajan ristiriitaisista tai epäselvistä avuista, Uuno yrittää parhaansa ja tarjoaa kaikkea mahdollista, jos vaikka joku liike osuisi apujen kanssa yhteen. Yleensä osuu ja silloin ori saa niin valtaisat kehut, että varmasti ymmärtää tehneensä oikein. Uuno on valtavan kiitoksenkipeä ja kaulalle taputuskin on sille jo iso juttu, puhumattakaan äänellä kehumisesta. Ja mielellään tuota kiittääkin, kun niin yritteliäs ja oppivainen tapaus on.

Eilen treenattiin väistöjä ja taivutuksia ihan ajatuksen kanssa. Avot ja sulut ovat Uunolle jo aika peruskauraa, mutta hienosäädölle on silti aina varaa. Väistöt sujuvat ongelmitta, niinkuin tietysti vaativalla tasolla kuuluukin, ja muutenkin sivuttaisliikkeet taivutettuna ja suoralla rungolla alkavat olla tyylipuhtaita. Laukkatyöskentelyä ollaan treenattu vähän jo tulevia kilpailuja ja korkeampia tasoja silmällä pitäen, mutta vielä en vaadi orilta täysin puhtaita suorituksia. Työn alla on viime aikoina ollut sulkutaivutus laukassa ja sitä paranneltiin eilenkin. Uuno on laukkatyöskentelyssä vielä ajoittain epävarma ja erityisesti sulkutaivutus on tuottanut pieniä ongelmia. Kisoja ajatellen ollaan kuitenkin jo ihan riittävällä tasolla, kun kuitenkin vaativan A:n muut vaaditut liikkeet onnistuvat jo melko tasaisesti.

9.2.2015 Viikon alussa

Maanantaipäivät ovat järjestäen viikon hankalimpia päiviä. Leppoisan viikonlopun jälkeen arkeen palaaminen tuntuu jotenkin tuskaiselta, erityisesti kun hevosellakin tuntuu olevan meneillään maanantai pahimmasta päästä. Viikonloppuna tosiaan ei pahemmin kenttää kulutettu, vaan käytettiin aika maastoiluun ja maisemien katseluun. Viime viikolla tuli treenattua sen verran rankasti, että pari palauttelupäivää oli ihan paikallaan sekä minulle että Uunolle. Joulu-tammikuun aikana ollaan keskitytty perusasioiden hiomiseen ja vähitellen ollaan petrattu sekä kokoamisastetta että koottuna työskentelyä. Uuno toimii jo erittäin hyvin ja jaksaa työskennellä rehellisessä peräänannossa pitkiä pätkiä. Vaativan tason tehtäviä ollaan harjoiteltu jonkin verran ja perusteet alkavat olla jo hallussa. Oletettavasti vaativa B saattaa mennä hyväksytysti läpi ja sitä lähdetäänkin kuun puolen välin paikkeilla kokeilemaan. Muutamat kisat on helmikuulle buukattu ja toivon mukaan päästään starttaamaan odotetusti. Joulukuulle aiotut kisat jouduttiin jättämään väliin ontumisen takia - ei tosin hevosen, vaan ratsastajan. Joulukuun alussa ensimmäisissä esteharjoituksissa suoritin tyylipuhtaan pikajalkautumisen esteen sekaan ja siinä rytäkässä taittui toinen polvi ehkä kymmeneen eri suuntaan. Keppien kanssa köpötellessä meni muutama viikko ja edelleen on toipuminen kesken. Esteet on ainakin toistaiseksi pannassa ja kevyttä istuntaa joutuu vielä vähän aikaa varomaan. Koulua sentään pystyy suhteellisen kivuttomasti treenaamaan.

Tänään syvennyttiin taivutuksiin ja maanantaipäivälle tyypillisesti koko homma maistui puulta. Uuno oli yhtä notkea kuin betoniporsas ja minulla oli mielenkiinto aiheeseen pyöreä nolla. Alkukankeudesta huolimatta kuitenkin selvittiin harjoituksista kunnialla, vaikka parantamisen varaa toki olisi ollut oikeastaan ihan kaikessa. Sain kuitenkin Uunon rentoutumaan ja keskittymään, mikä oli tälle päivälle jo ihan riittävä saavutus. Taivuttelun lisäksi kiinnitettiin erityistä huomiota siirtymisiin ja jonkin verran päästiin niissäkin eteenpäin. Erityisesti käynti-laukka-käynti parani huomattavasti edelliseen treeniin nähden, jolloin terävyydessä oli huimasti parantamista. Treenin loppuun käytiin käppäilemässä pitkät loppukäynnit maastossa.
- Bino

1.12.2014 Kisakalenterin avaus

Ilmoitin Uunon tänään ensimmäisiin kilpailuihinsa. Tarkoituksena on käydä kokeilemassa parilla helpolla radalla, että miten poitsu kisatilanteessa toimii, ja kuinka selvitään radasta yleisön edessä. Ensimmäisiksi luokiksi valikoituivat helppo B ja helppo A - niistä todennäköisesti selvitään vielä kohtuullisella menestyksellä, vaikka varsinkin heA:ssa esiintyy muutamia Uunolle vielä hieman vaikeita asioita. Ori kuitenkin on kotosalla suoriutunut aika tasaisesti molempien ohjelmien tehtävistä noin niinkuin yksittäissuorituksina, joten olettaisin että radalla pystytään suorittamaan ne myös peräjälkeen. Kotona en mielellään kokonaisia ratoja kovin paljoa treenaile, sillä orilla on taipumusta ennakoida. Pienemmissä pätkissä ollaan treenit vedetty, ja ainakin tähän asti orin meno on ollut lupaavaa. Toivon mukaan saadaan paketti kasaan kisapäivään mennessä.
- Bino

23.11.2014 Paris, je t'aime

Matkalta on tietysti aina mukava palata kotiin (tai no, enhän minä Avignonissa varsinaisesti kotona ole, mutta kuitenkin...), mutta Pariisista lähteminen on aina yhtä haikeaa. Lähdin maanantaina pienelle visiitille Pariisiin ja eilen sieltä kotiuduin... olisin voinut jäädä vielä toiseksi viikoksi. Tai kuukaudeksi. Tai vuodeksi. Ainoa, mikä tuolta matkalta puuttui, oli Uuno, mutta sitä paikatakseni vietin viikon lähinnä hevostavaroita ostellen. Luottokortti on vedetty tappiin ja tämän kuun ruokarahat on poltettu leivoksiin, mutta olipahan kiva reissu. Ostin Uunolle ison kasan satulahuopia, muutaman uuden (ja muodikkaan) loimen, ja hassasinpa muutamia satasia uusiin suitsiinkin. Uutta satulaa en raaskinut sovittamatta hommata, vaikka muutamia varteenotettavia ehdokkaita sillä silmällä katselinkin... no, täytyy sopia sovitus myöhemmälle ajankohdalle, Uuno saa vielä vähän aikaa pärjäillä vanhan penkin kanssa, se kun on vastikään topattu ja uudelleen sovitettu. Shoppailureissulta tarttui mukaan myös sekalainen seurakunta hoitotarvikkeita, pinteleitä ja parit suojatkin - en ole ihan varma, mitä kaikkea ja kuinka monta mitäkin haalin ostopaniikissani kassalle. Mutta nytpähän on varustevarasto taas päivitetty, ja Uuno saa pukeutua viimeisimpään pariisilaismuotiin. Onpahan edes toinen meistä tyylikäs, itselleni kun en raaski ikinä mitään uutta ostaa. Ratsastushousut ovat vedelleen viimeisimpiään jo vuoden, mutta niin kauan kun saumat pysyy kiinni ja paikat on ehjät, pöksyt saavat kelvata.

Tänään laitoin Uunon penkin alle uuden huovan ja sovitin orin päähän uudet suitset. Kummasti tuli ilmeeseen piristystä, kun vanhojen romppeiden sekaan sai vähän jotain uutta. Uutta lookia käytiin esittelemässä pikaisesti avomaneesissa, josta lähdettiin nopean siirtymistreenin jälkeen maastoon rellestämään. Uunolla ei keskittyminen ihan riittänyt siirtymisiin, ja suoraan sanoen allekirjoittaneellakin oli pieniä vaikeuksia uppoutua päivän aiheeseen. Ratsastustauon jälkeen meillä molemmilla on pieniä ongelmia keskittymisen suhteen ja yleensä menee päivä pari, ennen kuin päästään taas täydellä teholla hommiin. Nämä löysäilypäivät yleensä täyttyvät pitkillä maastoreissuilla, ja näinpä tehtiin tänäänkin. Reitiksi valittiin lehtimetsässä mutkitteleva vanha kärrytie, jota enää harvoin käytetään mihinkään muuhun, kuin ratsastukseen. Uunon kanssa käydään metsässä ratsastelemassa muutamia kertoja viikossa, sillä reittiin mahtuu mukavasti sekä tasaisia osuuksia että kumpuilevaa maastoa jyrkkine mäkineen. Muuten maastoreissut tehdään tallin lähiympäristössä, yleensä alku- ja loppukäyntien merkeissä. Tämän päivän metsäreissuun kuitenkin käytettäisiin ihan reilusti aikaa - melkein viikon ratsastustauon jälkeen orilla riitti virtaa, ja sitä ei purettaisi muulla, kuin pitkällä ja vauhdikkaalla maastolla.
- Bino

10.11.2014 Edistystä havaittavissa

Tänään sain puhelun koleasta ja sateisesta Englannista. Nate soitti kertoakseen hevosten edistyksestä ja kisatuloksista, ja tiedusteli milloin ollaan Uunon kanssa palaamassa takaisin kotiin. Lupasin palata asiaan joskus maaliskuun lopulla - nyt kun ollaan tänne Avignonin lämpöön kotiuduttu, en tosiaan aio lähteä takaisin Englantiin palelemaan ennen kuin päivän keskilämpötila ylittää viisitoista astetta. Täällä eteläisen Ranskan lämmössä ei tarvitse kylmää sietää, tänäänkin mittari on näyttänyt lähemmäs kahtakymmentä, ja aurinkokin paistaa kirkkaalta taivaalta jo toista viikkoa. Sää on ollut mitä parhain ulkona treenaamiseen, maneesissa ollaan viimeisen kuukauden aikana pistäydytty ehkä kerran, ja avomaneesiakin ollaan käytetty aika kitsaasti. Maastopolkuja ollaan kulutettu senkin edestä ja estekentällekin ollaan muutamaan otteeseen eksytty. Mitään varsinaisia estetreenejä ei olla vielä edes mietitty, kunhan nyt mielenvirkistykseksi hypätään ja fiilistellään. Esteet tulevat toki kuulumaan Uunon päiväjärjestykseen myöhemmin - nyt vielä keskitytään sileällä työskentelyyn ja maastotreeneihin.

Eilen illalla käytiin avomaneesissa pyörähtämässä siirtymisten ja tahtiharjoitusten merkeissä. Uuno alkaa olla jo hyvässä vaiheessa kokoamisen suhteen - ori liikkuu erittäin hyvässä työskentelymuodossa ja pikkuhiljaa alkaa kokoamisastettakin löytyä riittävästi vaativampien liikkeiden suorittamiseen. Annan Uunon liikkua vielä kohtalaisen matalassa muodossa enkä sitä vielä kokoa kuin hetkittäin, sen verran vielä on epätasaisuutta, ettei vielä kannata vaatia kovin korkeaa kokoamisastetta pitkiä jaksoja kerrallaan. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut ja eilen ihan yllätyin orin suorituksesta. Siirtymiset sujuivat oikein hienosti ja tahdin kanssa on tapahtunut jonkinlainen valaistuminen, ori liikkui todella hyvin ja jaksoi kulkea myös koottuna. Uunon lihaksisto alkaa vähitellen olla kohdillaan ja tasapainokin on sen myötä parantunut. Ensi kaudella päästään varmasti starttaamaan ensimmäisissä kisoissa, ja jos kehitys jatkuu yhtä hyvänä, odotetulle koulutustasolle päästään seuraavan neljän kauden kuluessa. Tavoitteena on päästä kilpailemaan vaativissa luokissa viimeistään 8-vuotiskaudella sekä koulussa että valjakossa.

Kouluratsastuksen lisäksi myös Uunon valjakko-opetus on päässyt mukavasti vauhtiin. Toistaiseksi ajoharjoitukset on pidetty helppoina, toki aina välillä ollan menty mukavuusrajojen ulkopuolelle ja tehty pieniä tarkkuusharjoituksia. Tähän asti Uuno on ollut kärryjen edessä yksin, mutta tarkoituksena on tutustuttaa ori myös parivaljakkoon. Kotipuolesta löytyy parikin sopivaa aisaparia, Kafonen kanssa ollaan parivaljakossa kilpailtukin ja muistaakseni Hondakin on ainakin kotona valjakkoa treenaillut kaverin kanssa. Parivaljakkoasiaa mietitään kuitenkin enemmän vasta keväällä, talven yli Uuno saa vetää kärryjä ihan yksikseen. Kaiken kaikkiaan orin koulutus on oikein hyvällä mallilla, ja ainakin toistaiseksi hommat edistyy ihan aikataulun mukaisesti.
- Bino

6.10.2014 Bonjour, mes amis!

Tallipaikka on nyt löydetty ja niin siinä kävi, että Ranskaan päädyttiin. Ranska on minulle tuttu jo Régimentin ajoilta, joten valinta oli helppo. Uuno majoittuu nyt viimeisen päälle hienossa Selle de Royalissa, ja hyvin tuo on viihtynyt alusta asti. Eipä minullakaan ole mitään Avignonissa asumista vastaan - kaupunki on viihtyisä ja sääkin on suosinut. Se on ihan kiva katsella lämpömittaria, kun elohopea keikkuu siellä parissakymmenessä asteessa, samaan aikaan kun kotona Englannissa hytistään jo melkein arkitissa lämpötiloissa. Kotitallilla sää on kuulemma ollut varsin kostea ja kolea jo vaikka miten pitkään, eikä taatusti muutu siitä miksikään ennen maaliskuuta. Mikäs meillä täällä siis ollessa, katsellaan paluuta Englantiin sitten kesemmällä...
- Bino

3.9.2014 Tallipaikka etsinnässä

Jo Uunon hankintaa suunnitellessa oli selvää, että hevosen kanssa lähdetään ulkopuolisen nurkkiin asustelemaan ja treenaamaan. Omalla tallilla toki on aina Uunolle tilaa, ja täällä ori on ainakin tähän asti viihtynyt loistavasti, mutta varsinkin näin alkuvaiheessa haluan saada vähän ulkopuolista näkökulmaa tähän meidän arkiseen aherrukseen. Kotitallilla on tietysti hyvä harjoitella, kun puitteet ja ihmiset ovat ennestään tuttuja, mutta täällä energiaa kuluu niin paljon muihin asioihin, etten yksinkertaisesti ehdi keskittyä Uunoon täysipainoisesti. Näistä syistä lähdetään ainakin vähäksi aikaa vieraalle hyyryläisiksi - saadaan yhteistyö pyöräytettyä kunnolla käyntiin ja päästään valmentautumisessa ja mahdollisesti kilpailemisessakin alkuun.

Olen joitakin talleja katsellut läpi valmentautumismahdollisuuksien kannalta ja muutamia ihan varteenotettavia vaihtoehtoja on tullutkin vastaan. Ideaalitilanteessa tallipaikka löytyy suhteellisen läheltä kotoa, toki aina ollaan avoimia myös kansainvälisille mahdollisuuksille. Saksa, Belgia ja Ranska ovat tulleet jo tutuiksi ja näihin maihin lähden mielelläni uudestaan, toki olisi mielenkiintoista päästä tutustumaan aivan uusiinkin ympyröihin. Sijaintia tärkeämpää on kuitenkin se, että löydetään meille sopiva paikka, joka tarjoaa niitä palveluja, joita tällä hetkellä tarvitaan. Mahdollisuuksia on lähes rajattomasti - niistä kun osaisi valita parhaan!
- Bino

1.9.2014 Uunon omituisuuksia ja syksyinen maastolenkki

Syksy alkaa vähitellen näkyä täällä meilläkin. Keltaisia lehtiä näkyy jo siellä täällä ja sää on hyvää vauhtia viilenemässä ja muuttumassa sateisemmaksi. Vielä ollaan toki hyvin aikaisessa alkusyksyssä, mutta tällaiselle syksyfriikille ensimmäiset kellastuvat lehdet ovat melkein verrattavissa joulun tuloon. Syksy on ehdottomasti parasta aikaa hevostelulle - viileässä ja raikkaassa säässä on kiva treenata, ja kuuman (ja pitkän) kesän jälkeen on kiva saada vähän rauhaa kärpäsiltä ja kaikenmaailman muilta öttiäisiltä. Ja onhan se nyt vaan niin, että mikään ei voita pitkää maastoretkeä syksyisessä metsässä, joka tuoksuu sateelta ja pudonneilta lehdiltä. Ja mudalta ja vesilätäköiltä.

Uunon kanssa ollaan maastoiltu paljon ja tänäänkin suunnattiin tallin pihasta kohti lähintä maastopolkua. Matka taittui rauhallisissa merkeissä, katseltiin mennessä maisemia ja nautittiin kuulaasta syysaamusta. Naapurin niityllä vastaan tuli traktori, johon Uuno suhtautui ensin hieman epäluuloisesti, mutta josta kuitenkin päästiin ohi kohtauksitta. Ori ei kovin vähästä hätkähdä, vaan uudet ja oudotkin asiat kuitataan lähinnä epäluuloisella tuijottelulla. Matka siis jatkui ja piakkoin tultiin läheisen lehtimetsän laitaan. Metsässä kulkee useita ratsastukseen sopivia teitä ja polkuja ja aika usein vastaan saattaa tulla ratsukko joko omalta tai naapurin tallilta. Uunon kanssa näitä kohtaamisia on ollut jo useita, ja hyvin on mennyt. Ori suhtautuu vieraisiin lähinnä uteliaasti, toki aina välillä ilmassa on pientä hämmentyneisyyttä. Tällä kertaa tosin kohtaaminen metsässä ei sujunutkaan ihan totuttuun tapaan - vastaantulija kun ei ollutkaan toinen ratsukko, vaan neljä peuraa, jotka säikähtivät meitä todennäköisesti yhtä paljon, kuin Uuno säikähti niitä. Orin ensireaktio metsäneläimiin oli hillitön loikka suoraan sivulle, jolloin allekirjoittanut keikahti satulasta ja putosi päälleen mutaiseen lätäkkön. Tulipa sitten tämänkin hevosen kanssa maisteltua Britannian maaperää...

Kauriiden mentyä könysin takaisin satulaan. Uuno oli ensisäikähdyksestä toivuttuaan jäänyt kiltisti paikalleen seisomaan, vailla minkäänlaista ajatusta karkuunlähtemisestä. Enemmän tuo tuntui ihmettelevän, että onko tuollaisiakin nelijalkaisia olemassa... tähän asti tuttavuudet olivat olleet lähinnä hevosia tai koiria. Liikkeelle lähtiessä taputtelin Uunon kaulaa ja kiittelin mielessäni sen fiksua luonnetta. Seuraavan kerran kauriit tuskin aiheuttaisivat samanlaista reaktiota. Ainakin tähän asti ori oli sopeutunut uusiin tuttavuuksiin jo ensimmäisellä tapaamiskerralla - olivat uudet tuttavuudet sitten mitä tahansa oman pihapiirin väestä metsäneläimiin ja naapurin maatalouskoneisiin.
- Bino

29.8.2014 Alkusyksyn tunnelmia

Ensimmäiset kolme viikkoa Uunon kanssa ovat sujuneet paremmin kuin hyvin. Ori kotiutui tallille nopeasti ja sopeutui laumaan aika mutkattomasti - pientä kähinää oli alussa muiden orien kanssa, mutta helposti siitäkin päästiin yli. Uunon kotiutumisen jälkeen ollaan pikkuhiljaa aloiteltu ratsun perusasioiden opettelu ja alkeet alkavat olla jo hyvin hallussa. Ori on halukas työskentelemään ja toimii ratsastajan kanssa ikäänsä nähden todella tasaisesti. Perusavut poitsu oppi helposti ja vähitellen päästään hienosäätämään - toki vielä ollaan valovuosien päässä orin lopullisesta koulutustasosta. Kentällä ollaan treenattu vielä aika maltillisesti ja rankemmat harjoitukset ollaankin tehty maastossa. Kestävyys- ja lihaskunnon tulee olla vahvalla pohjalla ennen kuin lähdetään kentällä apuja tarkentamaan ja tehtäviä vaikeuttamaan. Orilla on luonnostaan hyvä tasapaino, mutta pieni parannus ei olisi kuitenkaan yhtään pahitteeksi.

Tänään käytiin vähän pidemmällä maastolenkillä toteamassa syksyn saapuminen. Lehdet alkavat jo vähitellen kellastua ja alati jatkuva tihkusade on omiaan luomaan syksyistä tunnelmaa... pitänee kaivaa sadetakki ja kumpparit esiin syksyn myrskyjä varten. Kiireisen, melkein hektisen kesän jäljiltä syksy tuo tullessaan hieman rauhallisemman arjen, ja sitä ollaan todella odotettu. Tapahtumarikas kesä huipentui elokuun alun pitkään kisaputkeen, johon ottivat osaa lähes kaikki tallin hevoset. Uuno saapui tallille juuri tuon kisarumban alkaessa, ja oikeastaan vasta nyt ehdin viettämään orin kanssa aikaa niin paljon kuin haluan. Kilpailujen osalta eletään hiljaiseloa ainakin syyskuun ajan, toki muutamien hevosten kanssa osallistutaan pariin lähtöön seuraavien viikkojen aikana. Uuno sen sijaan saa rauhassa vielä kasvaa ja kehittyä, kisakentille ei lähdetä vielä toviin. Toisaalta eipä minulla tämän orin kanssa mitään kiirettä kisaamaan olekaan - Uuno tuli minulle ennen kaikkea laadukkaaksi harrasteratsuksi, jonka kanssa voin viettää aikaa muuallakin, kuin kisapaikalla. Tällä erää siis keskitytään nauttimaan syksyn tulosta pitkien maastolenkkien ja kevyen kentällä treenaamisen merkeissä!
- Bino

7.8.2014 Ensimmäinen päivä

Laskiessani hevosauton lastaussiltaa, en meinannut millään pysyä nahoissani - tätä hetkeä oli todellakin odotettu. Autossa minua oli vastassa ruunikko nappisilmä, joka tuijotteli minua uteliaan näköisenä heinänkorsi suupielestä roikkuen. Kookas ori näytti tyytyväiseltä ja virkeältä pitkästä matkasta huolimatta, eikä sitä tuntunut ollenkaan haittaavan uuteen ympäristöön joutuminen. Ennen talliin siirtymistä kierreltiin tallin pihapiirissä ja ori pääsi pihatarhan aidan yli tutustumaan pariin uuteen kaveriin. Ensivaikutelman perusteella ori on hyvin sosiaalista ja uteliasta sorttia, joten veikkaisin, että se sopeutuu tähän meidän hieman omalaatuiseen laumaan ongelmitta. Näin alkuun Uuno asuu Courtroad Acressa, mutta lähiaikoina on tarkoitus lähteä orin kanssa kouluttautumaan ja valmentautumaan mahdollisesti jopa ulkomaille asti. Pääsääntöisesti uudet hevoset koulutetaan ihan kotosalla, mutta Uunon kanssa tehdään tähän poikkeus. Kaavailen orille kisauraa sekä kouluratsastuksessa että valjakossa, ja kahden lajin hallitseminen toivotulla tasolla vaatii perehtymistä ja panostusta. Valjakkoajossa olen kilpaillut aiemmin vain kahden hevosen kanssa, joten kisoissa menestyminen Uunon kanssa vaatinee jonkin verran töitä ja tietyn rutiinin omaksumista. Alkuun on tarkoitus kisata yksilöluokissa, mutta kunhan taso on riittävä, todennäköisesti Uunoa tullaan näkemään myös parivaljakossa. Kouluratsastus on minulle valjakkoa huomattavasti tutumpi laji ja voisin olettaa, että Uunon kanssa päästään koulua harjoittelemaan aika kitkattomasti.

Tallissa sijoitin Uunon tallikäytävän päätyyn ulko-oven viereen. Orilla on hyvät näkymät sekä talliin että tallipihalle - jotenkin Uuno vaikuttaa siltä, että se mielellään katselee ympäristön tapahtumia. Naapurikseen Uuno sai Ranlan, joka ystävällisenä ja seurallisena hevosena tulee varmasti toimeen tämän meidän uuden tulokkaan kanssa. Ennen tallista lähtöä heitin Uunolle heinät eteen, ja hetken vielä rapsuttelin oria korvien takaa. Uuno tulee varmasti sopeutumaan meidän tiimiin loistavasti - se on jo nyt kuin kotonaan.
- Bino


Valmennukset

1 valmennus

6.3.2015

Valmentajana Uppe

Sain pitkästä aikaa keikan valmentajana, vaikka olinkin jo periaatteessa siirtynyt muihin päätoimisiin töihin. Ratsukkona minulla oli Bino ja kivan asialliselta hetki alkuun vaikuttava Uuno-ori. Ratsastajan kanssa oli helppo tehdä yhteistyötä koko valmennuksen ajan. Aloitan tunnit aina kartoittamalla ratsastajan toiveet, ongelmat ja tavoitteet alkukäyntien aikana. Ratsastaja osasi eritellä hyvin kaikki tarvittavat tiedot, joten alkuasetelma oli optimaalinen ja valmentaminen on helppo aloittaa. -Hyvin menee, katsopa vain että käsi pysyy rauhallisena harjoitusravissakin eikä lähde heilumaan istunnan mukana! Voit ihan aavistuksen vielä koota ravia ja nyt puhun siis ihan minimaalisesta siirrosta. Hyvä, nyt on tosi hyvännäköinen paketti sulla siinä, ohjeistin ratsastajaa kun ratsukko ratsasti loivaa kiemurauraa harjoitusravissa molemmille pitkille sivuille. Ratsukkoa oli miellyttävä valmentaa, sillä osapuolten välillä vallitsi syvä yhteisymmärrys ja luottamus, vaikka ongelmiakin tietenkin tuli vastaan. Juuri pulmatilanteiden kohdalla tulikin esiin juuri sellainen neuvottelutaito, jota pidän arvokkaana. Ratsastaja tiesi miten Uunoa tulisi pyytää tekemään toisin ja Uuno ymmärsi vastata asiallisesti jatkamalla työntekoa pöllöilyn jälkeen. Sen lisäksi, että teetin ratsukolla helpohkoa kiemuraura-tehtävää kaikissa askellajeissa, työskentelimme myös avo- ja sulkutaivutusten parissa ravissa. Lopuksi ratsukko sai esitellä laukanvaihtotaitojaan, joista olin myös hyvin vakuuttunut. -Teillähän menee hyvin, kehuin ratsukkoa valmennustapaani tyypillisen loppupalaute-hetken aikana. -Joo, tulin lähinnä vakuuttamaan itselleni, että on taidot vielä kunnossa ja uusi kisakausi voi startata toiveikkaana, Bino hymyili ja taputti ylpeänä väsynyttä mutta tyytyväisen oloista ratsuaan.



Uuno on virtuaalihevonen





Hevosen kuvat: Gál Ildikó
Ulkoasu: Bino