|
Kutsumanimi Rodomir | Rotu Doninhevonen | Sukupuoli Ori | |||
Syntynyt 04.11.2015 (8v) | Säkäkorkeus 161cm | Painotus Ko HeA Re 120cm | |||
Omistaja Bino VRL-03910 | Rek. VH16-120-0005 | Kasvattaja Abgelegenheit | |||
Asuintalli Courtroad Acre |
Luonnekuvaus |
Suku |
i Rostislav don 160cm rt |
ii Avenir evm | iii Ruslán evm |
iie Leonída evm | ||
ie Rognéda evm |
iei David evm | |
iee Rahil evm | ||
e Rufina don 161cm trn |
ei Haríton evm |
eii Taras evm |
eie Vesna evm | ||
ee Roksana evm | eei Aleksandr evm | |
eee Raija evm |
00-00-0000 | --- | --- | --- |
00-00-0000 | --- | --- | --- |
00-00-0000 | --- | --- | --- |
00-00-0000 | --- | --- | --- |
KilpailutKouluratsastusSijoituksia: 0kpl Esteratsastus Sijoituksia: 0kpl 10-08-2018 Hiivurin Suomenhevoset ERJ 110cm // - 09-08-2018 Hiivurin Suomenhevoset ERJ 110cm // - 08-08-2018 Hiivurin Suomenhevoset ERJ 110cm // - 07-08-2018 Hiivurin Suomenhevoset ERJ 110cm // - 06-08-2018 Hiivurin Suomenhevoset ERJ 110cm // - |
16.3.2017 KevätpäiväPyörittelin kumisukaa pitkin rautiasta kylkeä ja pohdin päivän ohjelmaa. Olin kerennyt jo kaksi hevosta tälle päivälle ratsastamaan - ja kun kyseessä olivat Koruban ja Ransone, en ollut päässyt ihan helpolla. Koruban testaili nuoruuttaan ja Ransone ihan muuten vaan, ja molempien kanssa olin saanut neuvotella hyvän tovin sekä suunnasta että vauhdista. Ransonen metkut jo tässä vaiheessa tiedän, mutta Koruban on vielä niin paljon uudempi tuttavuus, että sen kanssa sai kyllä olla varuillaan ihan joka tilanteessa. No, iän mukana toivottavasti tulisi viisautta, edes siinä määrin että ratsastus sujuisi ilman sen kummempia kommelluksia. Katsahdin ketjuissa seisovaan Rodomiriin ja annoin itselleni henkisen yläfemman. Tämän orin kanssa ei tarvinnut tapella, eikä edes neuvotella yhtään mistään. Se teki auliisti mitä pyydettiin ja tuntui aina olevan tyytyväinen. Sen ostaminen oli ollut paras päätös pitkään aikaan.Aurinkoisen kevätpäivän kunniaksi päätin jättää satulan talliin. Penkittömyydestä oli Rodomirin kanssa kehittymässä jo tapa ja melkeinpä kerran viikkoon lähdettiin reissuun kevyemmällä varustuksella. Kampesin itseni selkään tallipihan penkiltä, keräsin ohjat ja niinpä oltiin jo valmiita lähtöön. Maneesi saisi tänään jäädä meidän osalta käyttämättä - sisällä pyöriminen ei tällaisena päivänä juurikaan houkutellut. Todettuani kentän olevan turhan ruuhkainen, ohjasin Rodomirin laitumien ohi kulkevalle polulle. Annoin orin mennä pitkällä ohjalla omaan tahtiinsa ja keskityin itse lähinnä maisemien katseluun. Maastoilu oli Rodomirin kanssa suorastaan hämmentävän helppoa ja yksinkertaista, sen kun näytit orille suunnan ja kerroit vauhdin, muusta ei tarvinnut kantaa huolen häivää. Ihanaa vaihtelua. Jos vastaavalle reisulle oltaisiin lähdetty Korubanin kanssa, olisin lentänyt selästä jo tallipihalla. Toki Rodomiristakin löytyi ruutia tarvittaessa, sen sain huomata, kun ensimmäistä kertaa lähdettiin sen kanssa hyppäämään. Vauhtia riitti, tyylistä taas ei niin väliä. Peltotielle tullessa keräsin ohjia paremmalle tuntumalle ja päästin orin raviin. Rodomir harppoi menemään innokkaasti korvat pystyssä, tyytyväisenä vähän reippaampaan vauhtiin. Kun tie alkoi nousta pitkään ja loivaan ylämäkeen, otin napakamman tuntuman ja annoin laukka-avut. Reaktio oli lähes välitön, ja ori loikkasi eteenpäin sen verran reippaasti, että sain harjasta ottaa tukea. Kokosin laukkaa hetken ja kun olin varma, että ori oli kuulolla, annoin ohjaa ja päästin sen menemään. Askel piteni välittömästi, ja hetkessä oltiinkin jo sellaisessa vauhdissa, että vedet valuivat silmistä. Vähän ennen mäen loppua aloin jarruttelemaan ja jälleen kerran kiittelin mielessäni orin kuuliaisuutta. Neli vaihtui laukaksi ja laukka raviksi ilman niskoittelua ja ryöstöyritystä. Tallille palatessa aamun koettelemukset Korubanin ja Ransonen kanssa olivat hävinneet mielestä jo kokonaan. Aurinko paistoi, oli jo melkein lämmin, ja olin päässyt maastoon ehkä parhaalla maastoratsulla ikinä. Hoitaessani Rodomiria karsinaan tunsin oloni rennommaksi kuin pitkään aikaan, ja huomasin jo kunnon kevätfiiliksen nousseen pintaan. Johan sitä oli talven lumia ja sohjokelejä kestettykin - oli jo aikakin alkaa miettiä kevään ja tulevan kesän menoja. Jätin Rodomirin loimen alle talliin iltapäiväheiniä pureskelemaan ja lähdin kohti toimistoa. Mitchell pitäisi hätyyttää traikun huoltoon ja seuraavalle päivälle tarvittiin kengittäjä. Sen päälle pitäisi vielä pyörähtää majatalolla tekemässä viimeiset järjestelyt ennen tulevan viikonlopun lomalaisten saapumista, ja hoitaa viikonlopun valmennukset ja lomaratsastukset jonkinlaiseen järjestykseen. Mutta mikäpä se tässä töitä tehdessä, auringonpaisteessa ja linnunlaulua kuunnellessa! - Bino |