JRP Ransone P!

"Ja minä mitään trakehneria osta!" Ja ostin kuitenkin. Ja minkälaisen. Trakehner-ori JRP Ransone P! on kaikista hevosistani ehdottomasti mahdottomin ja hankalin, enkä usko, että samanlaiseen tulen enää koskaan törmäämään. Aina välillä tekisi mieli hankkiutua mokomasta otuksesta eroon, mutta minkäs teet. Ruskeasilmäinen pikku pirulainen on omistajaraukkansa kallein aarre - ja pilalle hemmoteltukin vielä.

Kutsumanimi Ransone	Rotu Trakehner	Sukupuoli Ori
Syntynyt 01.08.2009 (13v)	Säkäkorkeus 165cm	Painotus Kouluratsastus (GP)
Omistaja Bino	Rek. VH06-021-6079	Kasvattaja Prominent
Asuintalli Courtroad Acre

"Oh my god, he wants to be a ballerina? That's my fucking dream!"

Ransone ei ole ihan niitä hevosia, jotka tekevät, mitä käsketään, kun käsketään. Ori kuuluu enemmänkin niihin, jotka ehkä tekevät, kunhan ei käsketä liikaa tai liian usein. Kapinahenkinen hevonen ei tosiaan pelkää kyseenalaistaa asioita, mikä näkyy ajoittaisena kyvyttömyytenä minkäänlaiseen yhteistyöhön. Kun ori joutuu jälleen palaamaan siihen todellisuuteen, missä sillä ei ole minkäänlaista sananvaltaa, se vajoaa syvään murjotustilaan ja tuijottelee ympäröivää maailmaa synkeän näköisenä miettien, miksi sen pitäisi totella ja miksi se ylipäänsä lopulta suostuu tottelemaan. Yleensä kuitenkin Ransone jättää murjotuksen sikseen ja alkaa käyttäytyä, kuten ratsuhevosen kuuluukin.

Tallin puolella orin kanssa saa neuvotella milloin mistäkin, mutta pääsääntöisesti jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen asioista päästään. Varsinaisesti ilkeä ori ei ole, se vain kokeilee missä kulkee se maaginen raja, jonka ylitys saattaa aiheuttaa etenkin omistajaraukassa lievää epätoivoa ja harmaita hiuksia. Kaikeksi onneksi hevoseen tepsivät lastenkasvatuksen tärkeimmät ja jaloimmat periaatteet: uhkailu, lahjonta ja kiristys. Kovankin vastarinnan saa murrettua, kunhan muistaa nuo kolme kultaista ohjesääntöä. Orin kanssa ollaan menossa kovaa vauhtia oikeaan suuntaan, hevonen on tasaantunut paljon siitä, mitä se oli minulle tullessaan. Tästä voimme vetää sen johtopäätöksen, että mitä paremmin opin Ransonea tuntemaan, sen paremmin tullaan juttuun ja sitä paremmin ori käyttäytyy. Vaikka hevosen elämään mahtuu paljon kiukuttelua ja vallankumoushenkeä, pohjimmiltaan se on suunnattoman ystävällinen ja suloinen, uskokaa pois.

Ei liene sattumaa, että hienon koulusuvun vesa on itsekin mainio kouluratsu. Ransonen kanssa tosin saa tehdä tuplasti enemmän töitä, kuin keskivertoratsun kanssa - hyvänäkin päivänä orin kanssa saa vääntää, kääntää ja väitellä. Alkulämmittelyt sujuvat milloin mitenkin ja yhteistä säveltä saa hakemalla hakea. Viimeistään siinä vaiheessa, kun ratsastaja alkaa hermoromahduksen partaalla suunnitella orin myymistä eteenpäin (vaikka kissanruuaksi, jos ei muuten) hevonen alkaa asennoitua elämään hieman myönteisemmin. Yhtäkkiä treeni maistuukin ja jos ratsastaja vain jaksaa nähdä vaivaa, Ransonesta saa irti vaikka minkälaisia suorituksia niin koulussa kuin satunnaisesti esteilläkin. Askellajit muuttuvat kauniiksi ja lennokkaiksi, muoto muuttuu lähes täydelliseksi ja hevonen pysyy koossa ajatuksen voimalla. Näinä ohikiitävinä hetkinä voi kuvitella, minkälaista olisi omistaa täydellinen kouluratsu, jolle avut menevät perille kerralla, ja joka suurin piirtein lukee ratsastajansa ajatuksia. Vuosien karttuessa Ransone on onneksi hieman pehmennyt ja yleensä sen kanssa päästään yhteisymmärrykseen aika nopeasti. Orin perusluonne kuitenkin on ja pysyy, joten automaattiratsua tuosta tuskin koskaan tulee.

Suku

Tunnetustihan perhe on pahin, mutta tässä tapauksessa sääntöön tulee poikkeus. Ransone on ehkä turhan löyhän kotikasvatuksen takia jäänyt paitsi joistakin niistä käytössäännöistä, jotka yleensä tekevät hevosen, mutta siitä huolimatta orista näkee kauas, millaisesta suvusta se polveutuu. Tyylikkäällä ja laadukkaalla orilla on tietysti tyylikäs ja laadukas suku. Ransonen suvusta löytyy vaikka minkälaista laatuarvostelupalkintoa, ja tottahan sen hevosesta huomaakin, ainakin hyvänä päivänä. Ransonen isä Nicotinecall PB on taattua Skurvashin laatua, ruunikko on palkittu KRJ-I ja YLA2 palkinnoilla. Myös Ransonen emä Acorn's Maybe Not on napsinut sijoituksia varsin mittavan määrän.

i Nicotinecall PB KRJ-I YLA2	ii Craven GER KRJ-I YLA2	iii Mephistopheles Dust evm
		iie Hollowgram evm
	ie Before The Bleeding Sun KRJ-II YLA2	iei Doom of Illnath evm
		iee Snow-White Sorrow evm
e Acorn's Maybe Not	ei The Glass Boy KRJ-III YLA2	eii Broken Pieces of Glass evm
		eie Her Grace evm
	ee Kentucy Girl	eei Manifest evm
		eee The Old Lovestory evm

Jälkeläiset

Synt.	Nimi	Emä	Omistaja
01-06-2010	o. Bravo Espera P!	Naked Lady BA	Bino / Courtroad Acre
04-08-2012	t. Courtroad Althea	Amarn Parabola	Bino / Courtroad Acre
05-02-2017	t. B'M ***	Veracruz SIN	---
00-00-0000	---	---	---

Kilpailut

Kilpailuissa maanisdepressiivinen Ransone näyttää yleisölle parhaat puolensa, mikä ei tosin tarkoita sitä, että ratsastaja pääsisi orin kanssa yhtään helpommalla. Asenne on orilla selkeä: sama mitä tehdään, kunhan show on hieno. Varuillaan siis saa olla - orin mielestä hieno show ei välttämättä tarkoita puhtaan tyylikästä suoritusta. Muutaman kerran olen joutunut kokemaan Ransonen kiukuttelua kesken kilpailujen ja lienee sanomattakin selvää, että sijoituksia ei tosiaankaan tippunut. Toki Ransonen kanssa on myös pärjätty ja useimmiten ori osaa kyllä olla hevosiksi, ainakin kilpailusuorituksen aikana. Ori antaa itsestään vaikka mitä, mikäli ratsastaja jaksaa uskoa itseensä ja hevoseen, eikä vaivu synkkään epätoivoon heti, kun ori tekee jotain odottamatonta.

Listattu vain sijoitukset. Koko kalenterin näet tästä.

Kouluratsastus
Sijoituksia: 57 (KRJ sij. 40), joista voittoja 15 (KRJ voittoja 11)

20-02-2017 Wolf Sporthorses KRJ Grand Prix // 3/40
06-01-2017 Romilly KRJ Grand Prix // 5/40
27-07-2016 Ros Cirein KRJ Grand Prix // 2/30
25-07-2016 Ros Cirein KRJ Grand Prix // 2/30
23-07-2016 Vähäpellon ratsutila KRJ Grand Prix // 2/30
27-05-2016 Wolf Sporthorses KRJ Grand Prix // 3/30
25-05-2016 Hukkapuro KRJ Grand Prix // 5/30
20-05-2016 Wolf Sporthorses KRJ Grand Prix // 3/30
13-05-2016 Hukkapuro KRJ Grand Prix // 2/30
11-05-2016 Hukkapuro KRJ Grand Prix // 1/30
10-05-2016 Wolf Sporthorses KRJ Grand Prix // 3/30
06-05-2016 Wolf Sporthorses KRJ Grand Prix // 2/30
09-02-2016 Kilpailukeskus Ginger KRJ Grand Prix // 1/40
07-02-2016 Kilpailukeskus Ginger KRJ Grand Prix // 6/40
06-02-2016 Kilpailukeskus Ginger KRJ Grand Prix // 6/40
05-02-2016 Kilpailukeskus Ginger KRJ Grand Prix // 1/40
04-02-2016 Kilpailukeskus Ginger KRJ Grand Prix // 4/40
28-01-2016 Kilpailukeskus Ginger KRJ Grand Prix // 4/40
27-01-2016 Kilpailukeskus Ginger KRJ Grand Prix // 2/40
22-01-2016 Kilpailukeskus Ginger KRJ Grand Prix // 5/40
01-07-2015 Whispering Heaven KRJ Grand Prix // 3/29
14-03-2015 Relven KRJ Grand Prix // 3/30
11-03-2015 Relven KRJ Grand Prix // 2/30
10-03-2015 Relven KRJ Grand Prix // 1/30
08-03-2015 Relven KRJ Grand Prix // 1/30
04-03-2015 Marvel Ponies KRJ Grand Prix // 3/30
19-12-2014 Claridge Stud KRJ Grand Prix // 4/30
16-12-2014 Claridge Stud KRJ Grand Prix // 4/30
16-12-2014 Hukkapuro KRJ Grand Prix // 5/40
11-12-2014 Hukkapuro KRJ Grand Prix // 4/40
20-08-2014 Hestia KRJ Grand Prix // 1/30
19-08-2014 Hestia KRJ Grand Prix // 3/30
15-08-2014 Hestia KRJ Grand Prix // 1/30
05-08-2014 Aittohaara KRJ Grand Prix // 1/23
29-07-2014 Kilpailukeskus Reiter KRJ // Grand Prix // 1/30
26-07-2014 Kilpailukeskus Reiter KRJ // Grand Prix // 5/30
26-05-2014 Hestia KRJ Grand Prix // 1/40
23-05-2014 Hestia KRJ Grand Prix // 2/40
22-05-2014 Hestia KRJ Grand Prix // 2/40
15-07-2013 Cirion Stud KRJ Grand Prix // 2/30
02-11-2012 Hex Sporthorses KRJ Grand Prix // 7/50
29-10-2012 Micram Raceponies KRJ VaA // 1/30
01-09-2011 Friisiläistalli Duren Intermediate I // 4/39
01-09-2011 Friisiläistalli Duren Intermediate II // 1/41
01-09-2011 Friisiläistalli Duren Grand Prix // 1/41
11-01-2011 Whitehall Intermediate II // 3/19
11-01-2011 Whitehall Intermediate II // 3/19
11-01-2011 Whitehall Intermediate I // 2/19
11-01-2011 Whitehall Intermediate II // 2/19
11-01-2011 Whitehall Intermediate I // 4/19
11-01-2011 Whitehall Intermediate I // 1/23
26-07-2010 Master Warmbloods Grand Prix // 4/26
26-07-2010 Master Warmbloods VaA // 2/43
29-05-2010 Battalion Trakehners Int I // 3/9
13-02-2010 Whispeck Estate HeB // 7/49
12-02-2010 Whispeck Estate VaB // 1/23
12-02-2010 Whispeck Estate HeB // 3/48

Esteratsastus
Sijoituksia: 4kpl

04-08-2013 Gestüt Wellington Re 120-130cm // 2/15
27-02-2010 Whispeck Estate Re 120cm // 4/36
27-02-2010 Whispeck Estate Re 100cm // 3/43
26-02-2010 Whispeck Estate Re 100cm // 5/38

Kuulumisia

26 päiväkirjamerkintää

23.10.2015 Kurapossu

Tänään pääsin hevostelun pariin poikkeuksellisesti vasta iltapäivällä - aamu meni kirjanpitoa setviessä ja hukkaan joutuneita tositteita etsiessä. Kadonneiden kuittien metsästäjä pääsi kuitenkin lounaalle ajallaan ja lounaalta lopulta tallille. Alunperin olin suunnitellut useamman hevosen liikuttamista, mutta tarhoille päästessäni tulin uuteen johtopäätökseen. Tarhoissa seisoskeli vähän sen näköistä porukkaa, että yhdenkin liikuttamiseen menisi kaikkine oheistoimintoineen koko iltapäivä. Kurakuorrutteisten ehdokkaiden seasta valikoin liikutettavaksi Ransonen, joka ravasi tyytyväisen oloisena portille rapa roiskuen. Aamulla laitetun loimen tuo oli pudottanut, ja tarkkasilmäinen saattoikin aidan vieressä nähdä savisen mytyn, jossa haaleana oli vielä näkyvissä vihreä ruutukuvio. Takki sai kuitenkin toistaiseksi jäädä niille sijoilleen, sen ehtisi hakea myöhemminkin.

Aloitin kurakerroksen poistamisen vesarissa. Huuhtelin puhtaaksi jalat ja vähän märemmät kurakohdat ja ryhdyin sitten rapsuttelemaan kuivunutta kerrostumaa pois piikkisuan avustuksella. Koko operaatio oli yllättävän vähätöinen, ja selvisin harjausvaiheeseen alle puolen tunnin. Harjausta ja varustusta varten siirryttiin käytävälle - vesariin oli tulijoita jonoksi asti, joten yleisen sovun kannalta oli parasta luikahtaa muualle. Ransone oli yllättävän kiltisti koko harjailun ajan, ja varusteetkin sain päälle ilman kummempia vastalauseita. Orin kanssa on viime aikoina jouduttu vähän asioista neuvottelemaan, mutta tällä kertaa hommat luistivat oikein mallikkaasti, ihme kyllä. Maneesiin mennessä neuvoteltiin suunnasta ja vauhdista, mutta perille päästiin ilman logistisia katastrofeja.

Istahdin tukevasti satulaan ja kiristin vyön vielä kertaalleen. Uralle lähdettiin pahinta peläten ja parasta toivoen - edellinen ratsastuskerta ei ollut mennyt kaikilta osin ihan putkeen, ja tiesin tasan tarkkaan, että Ransone yrittäisi tänäänkin päästä niskan päälle tavalla tai toisella. Reippaiden alkukäyntien jälkeen keräilin ohjat hyvälle tuntumalle ja lähdin oria verryttelemään. Ransone paineli menemään tukka putkella ja vasta reilun vartin uurastuksen jälkeen aloin saada sitä edes jotenkin avuille. Suunta oli edelleen enemmän eteen kuin eteen-ylös, mutta sen verran oli jo säätelyvaraa, että päästiin työstämään siirtymisiä lisättyihin. Askellajeissa oli ainakin ilmavuutta, ja laukka oli niin lennokasta, että allekirjoittaneella oli pieniä vaikeuksia istua satulassa. Treenin loppua kohden löydettiin vielä kootutkin askellajit, joskin normaaliin nähden olivat kyllä melko kiireisen puoleiset.

Loppuverkat tehtiin maastossa, tosin tallipihan jäädessä taakse totesin päätöksen olleen virhe. Ransone nappasi kuolaimeen kiinni, kiskaisi ohjat pitkiksi ja lähti viilettämään tietä pitkin sellaista kyytiä, että oltaisiin varmaan pärjätty laukkakisoissakin. Sain ohjat takaisin käteen melko vikkelään, ja pikkuhiljaa alkoi hevoseen löytyä edes jonkinlaista kontrollia. Palauttelin hiljalleen vähän maltillisemman vauhdin ja lopulta päästiin jo jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen matkan kulusta. Raviin hidastaessa ori tuntui edelleen tikittävältä aikapommilta, mutta uskalsin kuitenkin antaa vähän pidempää ohjaa ja päästää sen kulkemaan vähän rennommassa muodossa. Vastoin kaikkia odotuksia se pysyi käsissä, ja kotiinkin päästiin suhteellisen harmonisessa kokoonpanossa. Tallilla hoidin orin karsinaan ja viskasin vielä villaviltin sen selkään. Jäin vähäksi aikaa oria vielä karsinaan rapsuttelemaan, ja kiittelin sitä suhteellisen hyvin sujuneesta päivästä. Ori oli toisinaan vähän turhankin villi ja vapauden kaipuinen - mutta enpä siltä muuta osannut kaivatakaan.
- Bino

18.6.2015 Tuli se kesäkin lopulta

Hieman epävakaisen ja viileähkön kevään jälkeen on ihana todeta, että kesä on tullut jäädäkseen - lämpötilat ovat jo melkein helteiset ja aurinkokin erehtyy pilkottamaan pilvien lomasta aina toisinaan. Perienglantilaiseen tapaan sadetta on saatu lähes päivittäin, mutta mitäpä meitä pieni sade haittaa. Tälle päivälle sattui mukavan aurinkoinen sää, joka suorastaan kutsui lähtemään rennolle uittoreissulle. Ransonen kanssa ollaan uitu säännöllisesti ja muutaman kerran lammelle ollaan lähdetty vähän isommallakin porukalla. Tällä kertaa ori tosin sai kaverikseen vain Uunon, jonka kanssa uimista ollaan tänä keväänä vasta aloiteltu.

Tallilta lähdettiin alkuiltapäivästä sään lämmettyä riittävästi. Ransone joutui tällä kertaa Naten komentoon, ja minä puolestani kiipesin Uunon selkään. Nate on ratsastanut Ransonea koko viikon, joten saisi hoitaa myös uintireissun kunnialla kotiin. Tähän asti olen ratsastanut Ransonea pääasiassa itse, mutta alkukesän kiireiden takia olen sen liikutusta delegoinut enemmän ja enemmän Natelle. Ransonelle tekee ihan hyvää joutua välillä työskentelemään vähän vieraamman ratsatajan kanssa, ja Natekin saa vähän haastetta tasaiseen arkeensa. Ihan hyvin nuo ovat kuitenkin saaneet yhteistyön pelaamaan, eli siinä mielessä voin huoletta antaa orin Natelle ratsastettavaksi.

Uittopaikalla vietettiin pitkä tovi, ensin kahlailtiin rantavedessä ja lopulta päästiin uimaankin asti. Ransone kauhoi menemään totuttuun tapaan, Uuno sen sijaan vähän arasteli veteen menoa. Uimasyvyyteen päästessään arastelu kuitekin unohtui, ja hetken päästä molemmat meloivat tottuneesti omia uomiaan. Lyhyen uinnin jälkeen minä siirryin Uunon kanssa takaisin kahlaamaan ja Nate uitti Ransonea vielä hetken liinan päässä. Yleensä olen oria uittanut selästä käsin tai vieressä uiden, mutta aina välillä ollaan sen kanssa tehty vähän rankempi uimatreeni juurikin liinan kanssa. Uinnin jälkeen tehtiin maastossa vielä vähän sileän treeniä ja otettiin pari reippaampaa laukkapätkääkin. Treenin loppuun käveltiin pitkin ohjin vaikka kuinka pitkään ja tallille palattiin vasta alkuillasta.

Reissun jälkeen tehtiin Naten kanssa suunnitelmaa tallin hevosten laidunlomista ja syyskauden kisojen aloittamisesta. Osa hevosista on ollut laidunlomalla jo kesäkuun alusta, osa jää lomalle heinäkuun alussa ja muutamat lomailevat vasta elokuussa. Ransone on ollut huhtikuun kisojen jälkeen kevyellä käytöllä ja se on lomaillut oikestaan laidunkauden alusta lähtien. Näillä näkymin loma jatkuu syksyyn, toki päivittäin pyritään tekemään sen kanssa jotain, ettei saavutettu kunto vallan katoa.
- Bino

18.4.2015 Koottuja mietteitä

Ransonen kanssa ollaan ehditty kokea jo vaikka mitä. Töitä ollaan tehty valtavasti, on ollut ylämäkeä ja alamäkeä, aurinkoisia päiviä ja synkkiä hetkiä. Matkan varrelle on mahtunut kilpailuja, valmennuksia ja treenausta sekä kotona että vieraalla. Koko ajan on päällimmäisenä ollut kuitenkin se fiilis, että vaikka haasteita tuleekin vastaan, Ransonen kanssa selvitään kyllä mistä vaan.

Muutaman viime vuoden aikana on tapahtunut paljon muutoksia tallien ja hevosten osalta, ja tällä hetkellä ollaan taas rakentamassa uutta kokonaisuutta vanhoja rakenteita tukemaan. Courtroad Acrea olen pyörittänyt vuodesta 2009, ja vaikka se onkin minulle valtavan tärkeä paikka sekä pitkäaikaisena kotina että bisneksenä, halusin kuitenkin tuoda jotain uutta toimintaan. B'M Warmbloodsin idea lähti liikkeelle oikeastaan Ransonesta - halusin sille sellaisen tallipaikan, joka tarjoaa kaiken tarvittavan ja enemmänkin. Yksityistalleja ollaan kierretty vuosien varrella useita, ja vaikka ne ovatkin kaikki olleet puitteiltaan ensiluokkaisia, jotain silti jäi puuttumaan. Se täydellinen tallipaikka löytyi sitten lopulta lähempää kuin luulinkaan - omasta pihasta. Samalla ratkesi myös muiden omien hevosteni tallipaikkaongelma ja puolivahingossa tulin perustaneeksi uuden yhtiön. Järjestely on ollut kaikin puolin toimiva sekä minun että Courtroad Acren kannalta, nyt voin keskittyä täysillä omiin hevosiini, ja samalla tarjota Courtroad Acren omistuksessa oleville hevosille yksilöllisempää valmennusta tarpeen vaatiessa. Tietysti olen edelleen Courtroad Acren kuvioissa mukana samalla tavalla kuin ennenkin, mutta sen sijaan, että yritän tasapainotella omien hevosteni ja tallinpidon välillä, pystyn paremmin pitämään asiat erillään.

Ransonen kanssa treenaillessa on moni muukin asia saanut ihan uusia ulottuvuuksia. Siinä missä muutama vuosi takaperin ratsastus oli orin kanssa lähinnä tuskaista valtataistelua, nykyään asiat rullaavat huomattavasti kivuttomammin ja mutkattomammin. Orille on toki tullut ikää lisää, mutta toisaalta olen itsekin kehittynyt sekä ratsastajana että hevosenomistajana. Vaikka Ransonea ennen minulla on ollut hevosia useampi tallillinen, se on silti opettanut valtavasti. Jo pelkästään ratsastustaito on kehittynyt eteenpäin hurjin harppauksin, ja Ransonen tempauksia sietäessä myös itsehillintä ja itsevarmuus ovat kehittyneet samassa tahdissa. Ratsastan tasapainoisemmin, luen hevosia paremmin ja muutenkin ymmärrys omasta itsestä suhteessa hevosiin ja tallinpitoon on selkeytynyt.

Näissä tunnelmissa on hyvä lähteä suunnittelemaan loppukevään ja alkukesän menoja ja meininkiä. Kisataan sen verran kun kisataan, maastoillaan rennosti ja riittävästi ja otetaan kaikki irti lämpenevistä säistä.
- Bino

12.4.2015 Kevätaamu

Lämpötila alkaa olla jo niissä lukemissa, että takin kehtaa ratsastamaan lähtiessä jättää tallille eikä muutenkaan tarvitse varustautua niinkuin jotain etelämantereen napavaellusta varten. Kevät alkaa pikkuhiljaa näyttää jo siltä, että kesä olisi jo vähitellen tuloillaan ja ainakin sääennusteen mukaan jopa ihan kesäisiin lämpötiloihin päästään ensi viikon puolivälissä. Saa nyt nähdä, miten käy... alueen tuntien ennusteet kerkeävät muuttumaan vielä moneen kertaan. Mutta toisaalta sää nyt on lähinnä asenne- ja pukeutumiskysymys, ja onhan meillä maneesi, jos ulkona on liian vetistä tai kylmää ratsastaa.

Tänään lähdettiin liikenteeseen normaalia aikaisemmin. Olin tallilla jo hyvissä ajoin ennen yhdeksää ja ronttasin orin kamppeet sen karsinalle. Yleensä laitan orin kuntoon käytävällä ja sään salliessa ulkona, mutta tänään en viitsinyt ruveta oria siirtelemään. Harjailin orin kaikessa rauhassa ja vähän kuulostelin, millä tuulella se oli tänään. Aamuisin Ransone on yleensä vähän hitaanlainen ja enemmän tai vähemmän uninen, eikä tämä aamu ollut poikkeus. Ori heräsi tähän päivään kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun aloin satulaa asettelemaan selkään. Ilme oli poijalla sitä luokkaa, että minkäänlaista yhteisymmärrystä tänään ei tule löytymään, mikäli ihan tosissani aioin sen näin aikaisin laittaa töihin. Annoin piutpaut hevosen nyrpistelylle ja siirryin laittamaan suitsia, joka tosin meni taisteluksi, kun kuolain ei meinannut millään löytää tietään orin suuhun. Lopulta oltiin valmiita aamun rääkkiin, joka tällä kertaa suoritettaisiin maneesissa.

Ratsastin Ransonea napakasti eteen heti alkukäynnissä ja rukoilin kaikkia mahdollisia jumalia, että harjoitukset saataisiin pakettiin edes kohtalaisen siististi, ja että molemmat säilyttäisiin yhtenä kappaleena. Edellisellä kerralla maneesitreeni meni plörinäksi niin monella tasolla, että ei paljoa naurattanut - eikä naurata vieläkään. Ransone oli aivan hirveä alusta alkaen ja lopulta se sitten huipentui sellaiseen pukitteluun, että lensin pää edellä tantereeseen. Takaisin selkään noustessa en päässyt edes satulaan asti, vaan hyppely alkoi jo jalkaa asettaessa jalustimeen. Puoleen väliin pääsin, mutta suunnattoman sivuloikan seurauksena päädyin jälleen maneesin pohjaa koristamaan. Sen jälkeen ei sitten enää yritettykään satulaan, vaan matka jatkui lähimpään päivystykseen. Laskeutuessani toistamiseen alas, onnistuin telomaan oikean olkapääni niin lahjakkaasti, että kättä ei hetkeen juuri liikuteltu ja pienikin lihaksen nytkähdys aiheutti varsin voimakkaan kiputuntemuksen. Mitään ei kuitenkaan ollut ratkaisevasti rikki ja hoidoksi määrättiin lepoa, relaksantteja ja särkylääkkeitä. Nyt viikon jälkeen olkapää alkaa olla ok, vaikka edelleen pientä aristusta on havaittavissa.

Otin ohjat pitkähkölle tuntumalle ja päästin Ransonen raviin. Kevensin ravia hieman suuremmaksi ja annoin orin venyttää kaulaansa alemmas. Pidensin ohjaa hetkellisesti ja odotin, että ori hakeutuisi riittävälle tuntumalle. Vähitellen lähdin hakemaan lyhyempää muotoa ja siirryin työstämään ravia ympyrälle. Lyhensin ja pidensin askelta vuorotellen pyytäen jatkuvasti tarkempaa reaktiota. Ransonen kanssa siirtymiset askellajin sisällä ovat yleensä aika mutkattomia, ongelmia tulee vasta askellajista toiseen siirtyessä. Viimeistään laukkasiirtymisissä hernepelto vedetään nenään, erityisesti jos haetaan erittäin koottua liikettä. Tänään kaikki siirtymiset kuitenkin tuntuivat sujuvan, ja suuremmilta kohtauksilta vältyttiin. Pidin työskentelypätkät lyhyinä ja palkitsin oria vapailla ohjilla useammin kuin normaalisti. Loppuravit mentiin reippaasti keventäen matalassa muodossa, ori pörisi varsin tyytyväisenä saadessaan juosta vähän pidempänä. Loppukäynnit tehtiin maastossa kevään tuloa haistellen ja Ransonen tapauksessa myös maistellen. Välipalaa haettiin pihan vadelmapuskista ja metsätielläkin piti seudun puut ja pensaat maistella läpi. Ori oli maastossa rentoakin rennompi, ja niin tyytyväinen, kuin pieni hevonen vain voi olla. Taputtelin oria hurjasti maastolenkin päätteeksi, se oli jälleen kerran todistanut olevansa kultaakin kalliimpi.
- Bino

10.2.2015 Maisemia

Onpa mukava taas olla Englannissa. Olen viime kuukaudet viettänyt Etelä-Ranskan lämmössä Uunon kanssa treenailemassa ja aina välillä - niin kuin nytkin - iskee valtava koti-ikävä. Kotiuduin Avignonista tosiaan tänään ja tarkoituksena on viipyä Englannin maaperällä tämän viikon loppuun. Uunon jättäminen Ranskaan oli kyllä haikeaa, mutta toisaalta viikon päästä pääsen sen kanssa taas töihin. Ikävää tietysti lievittävät oman tallin kauraturvat, joita en olekaan taas hetkeen nähnyt. Suurin osa hevosista on ollut kisatauolla talven ja sen kyllä huomaa, sellaisia syöttöpossuja tuli tallissa vastaan, ettei mitään jakoa. On niitä sentään liikutettu aktiivisesti, mutta kyllä sen vaan huomaa, kun aktiivinen kisoihin treenaaminen jää pois kuvioista. Asiaan on kuitenkin tulossa muutos helmi-maaliskuun aikana ja erityiseti kouluratsuilla on edessä paluu arkeen kauden ensimmäisten kisojen myötä. Ransonen kanssa kävin marras-joulukuussa muutamat kilpailut, mutta eipä ori siitä huolimatta sen kovemmassa kunnossa tällä hetkellä ole. Ransone on ollut varsin kevyellä liikutuksella, mitä nyt Nate on ainakin oman kertomansa mukaan pistänyt orin vähän rankempaan treeniin. Seuraavan kuukauden aikana saavat kyllä huhkia kovemmin, ensimmäiset kisat on kuitenkin buukattu heti maaliskuun alkuun ja olisi suotavaa, että orilla riittäisi kunto koko kisaputken suorittamiseen.

Tänään jätettiin hikitreenit väliin ja suunnattiin kävelylle lumiseen lähimetsään. Hakiessani Ransonea tarhasta olin henkisesti valmistautunut kunnon reenailuun, mutta portilla tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin. Kävelylle lähdettiin suoraan tarhalta, varustuksena riimu ja ketjunaru. Ransone kulki oikein kuuliaisesti narun päässä, ja ainakin tuo vaikutti ihan tyytyväiseltä asioiden laitaan. Ransonen kanssa aloitettiin viime syksynä kävelyt maasta käsin, vaikka alku meinasikin olla epätoivoista orin loikkimisen ja hötkyilyn takia. Maasta käsin ollaan kyllä kävelty jonkin verran aiemminkin, mutta lähinnä tallin pihapiirissä ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Ransonella on aina ollut ikävä tapa ryöstää taluttajalta ja kun ensimmäisiä kertoja muutama vuosi takaperin pidempää talutuslenkkiä yritettiin, ori poikkeuksetta riuhtoi itsensä vapaaksi ja kipitti korvat pystyssä takaisin tallipihalle. Talutuslenkit jätettiin odottamaan parempia aikoja ja nyt tämän talven aikana ollaan paneuduttu asiaan uudelleen. Ikä on selkeästi tuonut ainakin vähän järkeä orin päähän ja ainakin tähän asti on kävelytys sujunut ihan mainiosti. Aina välillä on pientä kapinahenkeä ilmassa ja ori saattaa muutaman askeleen lähdön ottaa, mutta siihen se tätä nykyä jää. Tänään orilla ei tosiaan tuntunut olevan minkäänlaista halua lähteä loikkimaan mihinkään suuntaan. Metsätielle päästiin sulassa sovussa ja lumista metsämaisemaa ihailtiin hyvässä yhteisymmärryksessä.

Metsästä palattiin tallille naapurin pellon kautta. Kampesin itseni Ransonen selkään metsänreunassa tönöttävää kivenlohkaretta apuna käyttäen ja loppumatka kuljettiin kaikessa rauhassa ja kiirehtimättä. Muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että olisin uskaltautunut Ransonen selkään ilman asiaankuuluvia ohjaus- ja turvavarusteita. Nykyään voin ratsastaa oria ilman varusteita vaikka takaperin istuen, lienee jo tottunut kaikkiin hullutuksiin, joita yritän sen päänmenoksi keksiä. Toki aina välillä edelleen Ransone saattaa keksiä lähteä viemään, mutta nykyään siitä löytyy sentään jarrut. Tallille tullessa oli jo hämärää ja muut hevoset haettu sisälle. Vein Ransonen karsinaansa ja heitin sille heinät eteen. Jäin oria rapsuttelemaan vielä hetkeksi ennen tallilta lähtöä, ja kiittelin mielessäni, että tulin sen joskus ostaneeksi. Ransone on ehdottomasti parhaita hevosia, mitä minulla on koskaan ollut - ehkä jopa paras.
- Bino

13.7.2014 Kesän keskellä

Toukokuun kisaputki meni aika pitkälti odotetusti - mukaan mahtui sekä emämunauksia että muutama hieno sijoitus. Ransone otti toisen KRJ-voittonsa ja sai kaksi sinistäkin ruusuketta, mitkä lämmittivät kyllä omistajan mieltä, etenkin kun otetaan huomioon, että kahdessa luokassa jäätiin aika auttamattomasti jumbosijalle... mutta mitäpä noista, sellaista sattuu. Kisapaikalla ori oli päivästä riippuen joko ihan hirveä tai suloinen kuin kissanpentu, tiedä sitten että mistä planeettojen asennosta moinen ailahtelu johtui. Kaiken kaikkiaan meni kaikki kuitenkin ihan hyvin, eikä suurempia katastrofeja sattunut.

Noiden kisojen jälkeen ei olla ainakaan vielä intouduttu aloittamaan mitään sen kummallisempaa kisakautta. Kesäkuun aikana ollaan rymytty pitkin maita ja mantuja ja annettu piut paut kaikenlaiselle kentällä vääntämiselle. Esteitä ollaan silloin tällöin hypitty mielenvirkistykseksi, mutta muuten ollaan treenit siirretty kokonaan maastoon. Ransonen lihaksisto alkaa tosiaan näyttää siltä että treenattu on - en muista että ori olisi ikinä aikaisemmin ollut yhtä kovassa kunnossa. Mutta niinhän se on, että ei ne lihakset yksistään kentällä kehity. Mäkitreenien ja intervallien sekaan mahtuu toki myös niitä palauttelupäiviä, jolloin ollaan otettu homma ihan loman kannalta. Kerran viikossa ollaan käyty vähän pidemmällä - ja rauhallisemmalla - lenkillä ja siinä sivussa vähän seurattu kesän kehittymistä. Säät alkaa olla aika priimat, tänäänkin hellettä oli lähemmäs 30 eikä pilven pilveä näkynyt taivaalla. Sanokaa mitä sanotte, mutta allekirjoittanut ainakin nauttii näistä säistä niin kauan, kun niitä vaan riittää. Ja eipä tunnu Ransoneakaan helle haittaavan, onpahan hyvä syy käydä uitolla vähän useammin.

Seuraavat kisat on suunniteltu elokuulle, sitä ennen tuskin lähdetään kisaamaan. Kesää jatketaan niinkuin tähänkin asti, tosin heinäkuun loppua kohden lienee paikallaan siirtyä taas kentälle treenaamaan. Elokuulle ei ole mitään kummempia tulostavotteita, vaan tavoitteena on lähinnä selvitä kisapaikan härdellistä kunnialla. Jos siinä sivussa sattuu vaikka jotain luokkavoittoja tulemaan, niin ei se ainakaan haittaa yhtään.
- Bino

4.5.2014 Get up and go!

Kevät on mennyt kesän kisoja varten treenatessa - mukaan mahtuu niin rankempaa treenausta kuin kieli poskella maastossa rälläämistäkin. Ransone on ollut oma maanisdepressiivinen itsensä jo pitkään, oikeastaan siitä lähtien kun syy orin kipuiluun viime kesänä löydettiin ja kuntoutus saatiin alkuun. Pitkän kotitreenikauden jälkeen poika on taas päässyt vähän metsittymään ja tarkoituksena olisi saada siitä taas edustuskelpoinen, jotta meitä ei naurettaisi heti ensimmäisistä kisoista pihalle... ja kaipa allekirjoittaneenkin pitäisi vähän skarpata kesäkautta varten. Tämä nyt on meille tuttua puuhaa, joka vuosi käydään läpi sama homma, kun sekä hevosesta että ratsastajasta pitäisi jollain ilveellä saada salonkikelpoisia.

Edelliset neljä viikkoa ollaan treenattu ahkerasti kentällä ja vastoin kaikkia odotuksia orin kanssa on sujunut suorastaan loistavasti. GP-taso on orilla hallussa ja nyt lähinnä keskitytään hienosäätöön. Ori on ollut aivan käsittämättömässä vedossa koko kevään, mutta nyt viime viikkojen aikana sen suoritukset ovat yltäneet ihan uusiin sfääreihin. Vielä kun itse pysyisin orin kehityksessä perässä. Jos ori tuosta vielä paranee, minulla loppuu taidot kesken...

Tänään käytiin purkamassa treenikauden paineita maastossa. Ransone tuntui heti alkukäynneistä alkaen tikittävältä aikapommilta, joka sitten räjähtikin käsiin heti, kun tallin pihasta päästiin pois. Ori antoi piutpaut alkukäynneille, nappasi kuolaimeen kiinni ja lähti kuin tykin suusta pinkomaan tietä pitkin kohti poolokenttää. Avuille kuuroa hevosta oli vähän paha alkaa hidastamaan, joten keskityin lähinnä selässä pysymiseen. Poolokentän yli mentiin tuhatta ja sataa, laitumen aita ylittyi melkoisella ilmavaralla ja hetken päästä oltiinkin jo toisessa päässä laidunta ja seuraavan aidan kohdalla. Puolessa välissä naapurin peltoa ori alkoi jo hidastamaan, tosin aikamoista haipakkaa mentiin edelleen. Jonkinlainen kommunikaatioyhteys löydettiin vasta paria kilometriä myöhemmin, kun ori päätti, että tälle päivälle oli ryöstetty tarpeeksi. Saatuani hevosen takaisin ohjan ja pohkeen väliin, matkaa jatkettiin letkeässä ravissa orin puhkuessa ja pärskiessä tyytyväisenä. En ollut ihan tällaista lenkkiä suunnitellut, mutta saipahan ori kerrankin juosta sydämensä kyllyydestä.
- Bino

11.11.2013 Flashback

Tänään tehtiin poikkeus viimeaikaisiin rutiineihin, ja kouluväännön sijasta hypättiin vähän esteitä noin niinkun mielenvirkistykseksi. Kesän jälkeen orin kanssa ollaan hypätty suunnilleen kerran pariin viikkoon ja ainakin tähän asti ori on esteillä toiminut ihan mainiosti. Tekniikassa ja tyylissä - etenkin tyylissä - toki on vielä hiomista, mutta eihän Roomaakaan päivässä poltettu... Kaiken kaikkiaan ori on selvinnyt esteillä ihan mukiinmenevästi ja tulevaisuudessa tullaan tätä harrastetta varmasti jatkamaan, ehkä jopa kisakentille asti. Estekisoissa ollaankin orin kanssa joskus käyty ja sijoituksille asti päästiin, eli ehkäpä vielä jonain päivänä meitäkin nähdään esteradoilla.

Tämän päivän treenin tarkoitus oli paneutua lähestymisiin ja teiden ratsastukseen. Ransone oli heti kentälle tultaessa kuin lentoon lähdössä, eikä olisi millään viitsinyt seistä paikoillaan, kun yritin kiivetä selkään. Onnistuin kuitenkin kiipeämään satulaan ennen kuin ori ehti singota altani pois. Alkuverkat saatiin päätökseen ilman sen kummempia välikohtauksia, mutta ensimmäinen estetehtävä aiheutti orissa melkoista vastarintaa. Kolmen kiellon jälkeen päästiin esteestä yli, tosin ylityksen jälkeen puomeja oli paikallaan enää yksi. Kasattuani esteen ennalleen ja päästyäni takaisin orin selkään, lähdettiin kokeilemaan tehtävää uudelleen. Ransone tuntui lähestymisessä paljon paremmalta ja tällä kertaa metrinen pysty ylittyi lennokkaasti. Kiitin Ransonea hyvästä suorituksesta taputuksilla ja ohjasin orin seuraavalle esteelle. Lyhensin laukkaa kaarteessa ja ratsastin kohti estettä hyvällä temmolla. Viime metreille asti ori tuntui loistavalta, mutta sitten homma lähti lapasesta. Juuri ennen ponnistusta Ransone löi jarrut pohjaan ja väisti esteen hillittömällä loikalla suoraan sivulle. Minä sen sijaan jatkoin matkaa eteenpäin ja hetken kuluttua löysin itseni punavalkoisten puomien seasta.

Keräillessäni itseäni ja esteen osia, mieleen palasi elävästi ensimmäiset esteharjoitukset Ransonen kanssa. Ratsastuskerta oli sujunut suunnilleen samoin kuin tänään, lukuunottamatta sitä, että olin pudonnut neljä kertaa, eikä kunnollisia ylityksiä saatu aikaan kuin kolme. Niistä ajoista ollaan tultu hurjasti eteenpäin. Vaikka ori ei vieläkään ole mikään unelmien esteratsu, se kuitenkin jaksaa yrittää aina uudelleen ja uudelleen. Joka ratsastuskella kieltoja on tullut aina vaan vähemmän ja hyviä hyppyjä enemmän - ja mitä enemmän saadaan niitä kuuluisia onnistumisen kokemuksia, sitä helpompaa on onnistua uudelleen. Saatuani esteen kokoon kävelin maneesin toisessa päässä seisoskelevan Ransonen luokse. Kiivettyäni satulaan annoin orille pohkeita ja ohjasin sen takaisin kohti punavalkoista estettä. Laukannoston jälkeen vein orin oikealle tielle ja tällä kertaa Ransone ylitti puomit epäröimättä hetkeäkään. Taputin oria kaulalle ja hymyilin itsekseni. Tällaista tämä oli ollut Ransonen kanssa alusta asti - pieniä onnistumisia, jotka kantoivat ainakin seuraavaan onnistumiseen asti.
- Bino

25.6.2013 Paremmalla mielellä

Eilen käytiin taas klinikalla tutkimuksissa. Eläinlääkäri teki Ransonelle perusteellisen tutkimuksen ja fysioterapeuttikin antoi oman mielipiteensä orin tilaan. Nivelissä ei ole mitään sanottavaa, eli sen suhteen ei tarvitse olla huolissaan. Fysioterapeutti kartoitti Ransonen lihastasapainon ja samalla käytiin läpi orin liikutukseen liittyviä asioita. Selän jumi on todennäköisesti täysin lihasperäistä, eli oria lähdetään työstämään nyt siltä pohjalta. Fyssari antoi hyvät ohjeet venyttelyyn ja muuhunkin liikuttamiseen, ja toivon mukaan ori saadaan niillä kuntoon. Eläinlääkäri ainakin on ihan luottavainen, samoin fyssari, eli ehkä uskallan itsekin jo vähän rentoutua asian suhteen.

Lepolomaa ori ei kuitenkaan tämän enempää saanut, vaan paras lääke lihaksen jumittumiseen on liikunta. Nyt mennään vaan fyssarin ohjeiden mukaan, eli rutiineja muutetaan jonkin verran. Kuukauden verran seuraillaan edistymistä, jonka jälkeen voidaan palata normaaliin treeniin, tietysti ottaen edelleen huomioon fysioterapeutin suositukset. Jos orin kunto sallii, seuraavissa kisoissa startataan heinäkuun puolessa välissä.
- Bino

15.6.2013 Tilannekatsaus

Huh hellettä! Mittari on näyttänyt tällä viikolla hurjia lukemia, parhaimmillaan elohopea on kiivennyt reiluun kolmeenkymmeneen asteeseen. Sadepilviä ei pahemmin ole pariin viikkoon näkynyt - aurinko on paistellut lähiaikoina enimmäkseen kirkkaalta taivaalta, eikä muutosta taida olla ihan hetkeen luvassa. Mutta mitäpä tuosta, taitaa olla ensimmäinen kesä pariin vuoteen, kun saadaan jo kesäkuussa auringonpaistetta ja ihan kunnon helleaalto ainaisen peribrittiläisen sateen sijaan.

Ransonen kanssa ollaan menty vähän takapakkia viimeisen parin kuukauden aikana. Huhtikuussa havaittu lihasjumi on tullut ja mennyt vähän väliä, eikä vieläkään olla saatu selvyyttä siitä, mikä sen aiheuttaa ja miten se saadaan hoidettua pois. Ori on käynyt klinikalla tutkimuksissa useampaan kertaan, mutta mitään mullistavaa ei ole löytynyt. Eläinlääkäri epäilee jotain alkavaa nivelongelmaa, mutta varmaa ei sekään ole. Seuraavalla käyntikerralla paneudutaan tuohon nivelasiaan vähän lähemmin. Ori liikkuu puhtaasti, eli silmämääräisesti se on kyllä kunnossa, mutta selästä käsin edelleen tuntuu, että jotain on pielessä. Ransonea liikutetaan nyt vähän kevyemmin ja rankat treenit jätetään sikseen ainakin seuraavaan eläinlääkärikäyntiin saakka. Muuten Ransone on kyllä ihan tyytyväisen oloinen, energiaa ja menohalua riittää entiseen malliin ja muutenkin on mieliala kohdallaan.

Tänään tehtiin kevyt kenttätreeni, jonka loppuun köpöteltiin vielä puolisen tuntia maastossa. Ransone tuntui tänään paljon vetreämmältä, kuin alkuviikosta, eli taas ollaan vähän paremmassa tilanteessa tuon lihasjumin suhteen. En vaatinut orilta mitään sen kummempaa - kentällä käytiin askellajit läpi ja mentiin muutamat maapuomit. Ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen orilla oli estepenkki selässä, ja pakko on vaan myöntää, että fiilis oli ihan erilainen, kuin koulupenkin kanssa treenatessa. Pitääpä laittaa mietintään, josko alettaisiin Ransonen kanssa hyppäämään vähän enemmän... tietysti siinä tapauksessa, että orin selkä kestää. Ehkä on vaan parempi katsoa vähän aikaan, mihin suuntaan tilanne lähtee kehittymään. Hevosen kanssa kumminkin on aina parempi katsoa kun katua.
- Bino

22.4.2013 Kesän odotusta

Alkaa se aurinko vähitellen paistaa meilläkin. Sää alkaa jo kaukaisesti muistuttaa kesää, joskin lämpötilassa on vielä saavutettavaa. Ransonen kanssa ollaan puurrettu koko talvi niin ratsastuskentällä kuin sen ulkopuolellakin, ja herra alkaa kieltämättä olla jo aika mallikelpoinen yksilö. Käytöksessä toki on vielä parantamisen varaa, mutta orin käsiteltävyys on kyllä edistynyt huimasti. Samoin ratsastus sujuu hevosen kanssa mallikkaasti - GP-taso on hyvin plakkarissa ja enää pientä hienosäätöä vailla. Kilpailemaan lähdetään kun siltä tuntuu, toistaiseksi luuhataan kotioloissa ja jatketaan treenausta. Kilpaileminen on Ransonen kanssa ollut melkoista arpapeliä: välillä sijoitutaan, mutta useimmiten sijoituksilta jäädään aika kauas orin pelleilyn tai yleisen härväämisen takia. Tiedä sitten, onko kyse stressaamisesta vai kunnioituksen puutteesta - ota tuosta nyt selvää.

Eilen väännettiin maneesissa vähän väistöjä ja vaihtoja, jotka pienen keskustelun jälkeen alkoivatkin sujua ihan kiitettävästi. Laukanvaihtojen kanssa on ollut pieniä ongelmia viime aikoina, samoin väistäminen on käynyt vähän tahmeasti. Ulkopuoliselle meno näyttää kyllä hyvältä, mutta selästä käsin huomaa, että kaikki ei ole ihan kunnossa. Hevoshieroja kävi oria katsomassa viime viikolla ja jotain jumia on selkään kehittynyt. Satula tietysti sovitettiin ja topattiin uudelleen, samoin suitsitusta vähän muutettiin. Orin toiminnassa ei kuitenkaan ole vielä tapahtunut muutosta, joten ei tässä muu auta, kuin seurailla sen menoa ja vointia. Jos parissa viikossa ei ala tapahtumaan, käytän orin klinikalla tutkimuksissa. Samantapaista jumia on talven aikana ollut pariin otteeseen, ne tosin menivät ohi muutamalla hierontakerralla. Toivottavasti tälläkin kerralla päästään pälkähästä yhtä vaivattomasti.

Tällä viikolla onkin sitten tiedossa löysäilyä ja rentoilua, kun hiekkakenttä ja maneesi molemmat rempataan talven jäljiltä kerralla kuntoon. Kentän aidat maalataan, samoin maneesissa pinnat saavat uuden maalikerroksen. Lisäksi pohjia uusitaan ja parannetaan, jotta ratsastajilla on käytössä mahdollisimman hyvät puitteet lajiin kuin lajiin. Tietysti rempat olisi voinut teettää eri aikoihin, mutta näinpä me Ransonen kanssa saadaan hyvä tekosyy lunkia maastossa päivät pitkät!
- Bino

20.10.2012 All clear

Eläinlääkäri kävi tarkastamassa Ransonen ja suustahan se ongelma löytyi: orin huonon tuulen ja stressin aiheutti pienenpieni hammaspiikki yläleuassa. Edellisellä raspauskerralla piikkiä ei ilmeisesti ollut tai sitten sitä ei oltu huomattu. Joka tapauksessa piikin raspaamisen pitäisi palauttaa Ransone takaisin ihanaksi itsekseen. Soimasin itseäni, kun en ollut aikaisemmin tajunnut asiaa. Olihan Ransone käyttäytynyt omituisesti - tai omituisemmin kuin yleensä - jo useamman viikon. Herkkä ori ilmoitti ikävästä olostaan ainoalla osaamallaan tavalla, enkä ollut heti ymmärtänyt mistä on kyse. No, nyt ainakin saatiin asiaan selvyys eikä Ransonenkaan tarvitse enää kärvistellä kipeän suun kanssa. Raspauksen jälkeen ori murjotti vielä vähän aikaa, mutta kyllä se nyt on jo taas oma itsensä.

Käytiin tänään maastossa kävelemässä ja sen jälkeen pelleiltiin vähän aikaa pyöröaitauksessa. Irtojuoksutusta ollaan kokeiltu Ransonen kanssa ennenkin, mutta toistaiseksi aika laihoin tuloksin. Orilla on hirveä hinku tulla juoksuttajan luokse kerjäämään kehuja ja rapsutuksia, ympyrällä se ei pysy millään. Liinan kanssa se tajuaa jutun juonen, mutta irtona ei sitten millään. Maasta käsin työskentely on orin kanssa muutenkin vähän haastavaa, tuo kun keskittyy kaikkeen muuhun paitsi siihen työskentelyyn. Annoin lopulta juoksuttamisen olla ja jäin rapsuttelemaan keskellä aitausta seisoskelevaa oria korvien takaa ja leuan alta. Ori näytti tyytyväiseltä, ja miksei olisi näyttänyt - se on tyytyväinen aina, kun pääsee luistamaan työnteösta.
- Bino

17.10.2012 Hankaluuksia

Kiristin Ransonen satulavyön ja nappasin ohjat levottoman orin kaulalta. Ori oli ollut koko päivän kiukkuinen, eikä päivän ratsastukseen valmistautuminen juuri nostanut sen mielialaa. Taluttaessani pärskivää hirmuliskoa maneesia kohti mietin miksi orin käytös oli yhtäkkiä palannut takaisin vanhoihin uomiinsa. Vielä muutama viikko sitten Ransone oli toiminut unelmahevosen tavoin - nyt hyvästä käytöksestä ei näkynyt merkkiäkään. Muutos tuntui jotenkin huolestuttavalta, ainakin tallin muiden hevosten kohdalla muutos käytöksessä kieli monesti kipuilusta tai jostain muusta ongelmasta. Pari viikkoa sitten aina aurinkoinen Honda äityi yhtäkkiä vihoittelemaan ja lopulta syyksi paljastui hammaspiikki... mahtaisiko Ransonella olla jotain samansuuntaista? Toisaalta orin purukalusto on tarkastettu ja raspattu vasta vähän aikaa sitten, joten tuskin hammaspiikistäkään on kyse. No, täytyy seurailla ja katsoa, josko orin käytökseen tulee lisää muutosta.

Maneesissa kiipesin steppailevan orin selkään ja annoin käyntiavut. Tänään oltiin liikkeellä vähän kevyemmällä varustuksella. Kankikuolaimen sijaan olin ottanut Ransonelle waterfordin ja koulupenkki oli vaihtunut estemalliin. Olin mietiskellyt päivälle puomitreeniä ja paria helppoa estetehtävää ainaisen koulun vääntämisen sijaan. Jospa Ransonekin piristyisi pienestä vaihtelusta. Olin käynyt aamulla laittelemassa maapuomit ja ristikkosarjan valmiiksi treeniä varten ja alkulämmittelyn jälkeen lähdin työstämään puomeja ravissa. Ransone protestoi työntekoa heti treenin alusta lähtien ja sitä oli hirvittävän vaikea motivoida yhtään mihinkään. Ori oli hermostunut, vaisu ja avut eivät millään meinanneet mennä perille. Tavallisten sulavien ja matkaavoittavien askelten sijaan hevonen tikitti eteenpäin eikä osannut rentoutua. Parinkymmenen minuutin vääntämisen jälkeen päätin antaa olla tältä päivältä. Ransone oli nyt jostain kohtaa kipeä - vaikka hevonen on normaalistikin hankala, se ei vaikeimmillaankaan ole näin stressaantunut.

Hoidettuani Ransonen takaisin omaan karsinaansa lähdin toimistoon soittamaan eläinlääkärille. Olisin voinut lyödä vetoa, että ongelma on hevosen suussa, mutta parempi antaa ammattilaisen tehdä arvio Ransonen omituisesta käytöksestä.
- Bino

26.9.2012 Syyspäivä

Aamukahvia juodessani selailin läpi kisakutsuja ja mietin, mihin luokkiin Ransonen kehtaisi tällä kertaa ilmoittaa. Edellisistä kilpailuista alkoi olla jo useampi kuukausi, joten nyt oli jo korkea aika saada laihaksi jääneeseen kisakalenteriin vähän lisää täytettä. Aikani selattuani päätin ilmoittaa orin kaksiin kilapailuihin tämän kuun lopulla. Luokaksi valikoitui vaativa A, GP-luokkia kun tuntui olevan vähän huonosti tarjolla. No, kyllä vaativa A:kin Ransonelle riittää, ei kai meidän joka kisoissa tarvi sitä haastavinta luokkaa valita.

Kisakutsumietinnän ja aamukahvin jälkeen siirryin tallille, missä Ransone jo odottikin omassa karsinassaan valmiina päivän seikkailuihin. Ori ei juuri harjausta kaivannut, huitaisin pölärillä ja kumisualla pahimmat irtoroskat ja pölyt pois, harjasin pään huolella ja putsasin kaviot. Ransone ei tavoistaan poiketen juuri temppuillut harjailun aikana, mitä nyt tarjosi väärää kaviota ja pyörähti muutaman kerran ympäri tylsyyksissään. Tavallisilta harjojen heittelyltä ja karkuyrityksiltä kuitenkin vältyttiin, eli tänään suoriuduttiin hoitotoimenpiteistä keskivertoa paremmin. Saatuani harjauksen päätökseen hain varustehuoneesta orille suojat ja suitset - tänään mentäisiin maastoilemaan ilman satulaa.
Aamu oli ollut pilvinen, mutta tallilta lähtöä tehdessä aurinko pilkotti pilvien lomasta lupaavasti. Kampesin itseni Ransonen selkään ja kerättyäni ohjat pyysin siltä käyntiä. Ori lähti säyseästi keinahtelevaan käyntiin - sillä ei tuntunut olevan pienintäkään aikomusta pilata lenkkiä turhalla riehumisella. Taputin oria kaulalle kiitokseksi: hyvästä käytöksestä Ransonea ei voinut palkita liikaa tai liian usein. Tallitieltä käännyttiin pellon poikki kulkevalle polulle. Reitti oli tuttu ja Ransonenkin kanssa turvallinen.

Parinkymmenen minuutin rauhallisen löntystelyn jälkeen pyysin Ransonelta ravia. Ori lähti liikkeelle terävästi ja vähän turhankin vauhdikkaasti, mutta en jäänyt sen menoa jarruttelemaan. Polku muuttui vähitellen tieksi ja pelto niityksi. Tien noustessa ylämäkeen nostin Ransonella laukan ja mäen päälle mentiin sellaisella vauhdilla, että heikompaa olisi voinut hirvittää. Ori laukkasi minkä jaloistaan pääsi, eikä olisi millään halunnut hiljentää vauhtia loivaan alamäkeen tultaessa. Kiittelin oria hurjasti laukkapätkän jälkeen - ei ollut ihan itsestäänselvää, että Ransone jaksoi pysyä kuulolla kovassa vauhdissa.

Loppureissu kuljettiin rauhallisemmassa tahdissa, enimmäkseen käynnissä, välillä ravissakin. Ransone jaksoi koko pitkän matkan kuunnella apuja, se ei kertaakaan yrittänyt lähteä viemään eikä mörköjäkään tullut lenkin aikana vastaan. Tallille saavuttiin hyvillä mielin - rauhallinen maastolenkki toimi todellisena sielunhoitona sekä hevoselle että ratsastajalle. Tallissa käväistiin sen verran, että sain vaihdettua Ransonelle riimun päähän. Sen jälkeen kiikutin orin laitumelle nauttimaan aurinkoisesta päivästä ja muiden hevosten seurasta. Ennen kuin päästin hevosen irti, annoin sille pari porkkanan ja banaanin palaa kiitokseksi mukavasta reissusta ja hyvästä käytöksestä. Tänään Ransone käyttäytyi todellisen unelmahevosen tapaan - ja se jos mikä tekee päivästä kuin päivästä loistavan.
- Bino

17.8.2012 Perjantai on paras

Tänään sain piirtää suuuren rastin tallin seinään: Ransonen kanssa meni tänään kaikki suorastaan loistavasti. Siis ihan kaikki. Aamuruokinnasta harjailun kautta kentälle ja takaisin, ilman kapinointia, ilman mielenosoitusta, ilman minkäänlaista, siis MINKÄÄNLAISTA häiriökäyttäytymistä. Sain orin harjattua kaikessa rauhassa, varusteetkin puettiin sulassa sovussa. Tallilta lähtiessä arvelin, että kyllä kentällä viimeistään jokin menee pieleen, mutta eipäs mennytkään! Alkuverryttely meni niin sulavasti, että olin melkein varma, että olin jollain toisella hevosella liikenteessä. Käynnit, ravit, laukat, taivutukset, sulut, avot... koko hela hoito, niin putkeen kuin vain voi mennä. Muiden hevosten kanssa tämä on aika pitkälti itsestäänselvää, mutta Ransonen kanssa tämä on suorastaan merkkitapaus - päivä, joka tulisi merkitä hevosurheilun historiaan! Lienee sanomattakin selvää, että treenin jälkeen ori sai kunnon kiitokset ja reeeilusti porkkanoita palkinnoksi.

Parin viime viikon aikana Ransonen kanssa ollaan kyllä saatu kiinni jonkinlaisesta punaisesta langasta. Treenissä on pitkästä aikaa ollut jotain ideaa ja agendaa, kun ollaan voitu keskittyä asioiden hiomiseen ja täysipäiväiseen harjoitteluun. Orin ravityöskentely on parantunut hurjasti ja muutenkin ulosanti on tasapainoisempaa kuin aiemmin. Avut menevät perille aika hyvin, eikä ori enää pahemmin protestoi. Toisinaan näyttää jopa siltä, että orilla on ihan oikeasti motivaatiota ja intoa tehdä asioita. Tiedä sitten, että mikä tähän muutokseen on syynä. Orin pääkoppaa on niin hankala ymmärtää, että on mahdoton lähteä edes arvailemaan syitä. Itse tietysti ajattelen, että tällainen täyskäännös on vain ja ainoastaan asialle omistautuneen omistajan työn ja huolepidon tulos, merkki tehdyistä uhrauksista ja koetuista vastoinkäymisistä ja voitoista... no, todennäköisesti olen väärässä, mutta en myönnä sitä itselleni. Tärkeintä kuitenkin on, että Ransone alkaa vähitellen muistuttaa edes etäisesti normaalia hevosta. Oli syy sitten mikä hyvänsä.
- Bino

14.7.2012 Heinäkuun hellettä

Tänään laitoin osallistumista eteenpäin Vaahterapolun estevalmennukseen. En minä nyt tuosta ole mitään esteratsua leipomassa, mutta käydään nyt kokeilemassa ja hakemassa vähän palautetta ja uutta näkökulmaa tähän meidän arjen raatamiseen. Aamulla tosin olisin sitä näkökulmaa jo tarvinnut, kun ei meidän reenaamisesta tullut yhtään mitään. Ransone meni minne lystäsi ja kun arvon herra viimein suostui kuuntelemaan, minä en enää jaksanut patistaa mokomaa puupäätä eteenpäin. Kyllä me vähän mentiin pohkeenväistöä ja avoja ja sulkuja, muttakun ei ne nyt yksistään riitä! Vielä joskus mulla palaa kyllä käämi ihan oikeasti tuohon hemmetin otukseen. Ehkä olisi pitänyt lähteä maastoon tai uitolle, siellä Ransone olisi taatusti käyttäytynyt vähän paremmin. Toissapäivänä käytin orin uittopaikalla ja kyllähän sille uinti maittoi. Siellä se kauhoi menemään liinan päässä, niin kuin ei ikinä olisi muuta tehnytkään. Miksei se voi ratsastuskentällä olla yhtä tyytyväinen?

Ransonen edesottamuksia jaksaisi ehkä paremmin, jos lämpömittari ei jatkuvasti näyttäisi hellelukemia. Helleaaltoa on jatkunut kohta kolme viikkoa eikä loppua näy, ja se alkaa jo näkyä lievänä tappiomielialana tallilaisten keskuudessa. Toisaalta eivätpä nelijalkaisetkaan sen freesimpiä juuri ole, kyllä niitä laiskottaa ihan samalla tavalla. Ransonen tapauksessa tosin tuo laiskuus ei jostain syystä seuraa ratsastuskentälle asti. Kentällä ori painelee kuin ohjus eikä jarrua löydy, hyvä kun pysyn kyydissä. Ori viis veisaa helteestä, samalla energialla ja sykkeellä mennään kuin aina muulloinkin. Onhan se tietysti hyvä, että jollain piisaa energiaa, mutta kun ratsastajaparka saa lämpöhalvauksen ja auringonpistoksen ja mitä niitä nyt on. No, nämä on näitä kesän ihanuuksia. Talvella taas palellaan, ja toivotaan, että olispa jo kesä!
- Bino

23.6.2012 Kuulumisia

Kisataukoa ollaan vietetty tämänkin hemmotellun mussukan kanssa. Kentällä ollaan treenattu lähinnä kuntoilumielessä ja muuten ollaankin sitten lähinnä lontustettu maastossa - kunnon kisakautta en ole missään vaiheessa lähtenyt edes harkitsemaan. Seuraavat kilpailut on kuitenkin jo buukattu, ja sittenpä nähdään, että kuinka retuperällä sitä ollaankaan. Piaffet ja passaget sujuvat kuitenkin entiseen malliin joten sen suhteen en ole huolissani - enemmänkin mietityttää, että kuinka saan tuosta rentusta edes jollakin tavalla edustuskelpoisen. Harjaa ja häntää ainakin täytyy vähän lyhentää ja ohentaa, on päässeet meinaan vähän puskaantumaan...

Näiden tulevien kisojen jälkeen täytyykin sitten uudelleen arvioida tuota jatkoa. Orilla on kuitenkin jo pari hyvää kisakautta takana, joten ihan hyvin voitaisiin ottaa vähän rennommin. Toisaalta olisihan se mukavaa taas lähteä rakentamaan Ransonelle kunnon kautta, vaikka jaoksen alaisissa, niin eipähän pääsisi ainakaan laiskistumaan. Minä siis. Ransone tuskin laiskistuisi, vaikka se viettäisi vuoden laitumella. Edelliset kisat menivät orin kanssa kuitenkin loistavasti, joten siltä pohjalta voisi ajatella useampiakin kisoja kesän aikana. Ori alkaa vähitellen olla sillä tasolla, että siltä voi jo odottaa sijoituksia ja miksei niitä sinivalkoisiakin ruusukkeita.

Oleellista kuitenkin nyt on, että saataisiin puskakausi vaihtumaan treeni- ja kisakauteen... vaikka haasteellistahan tuo voi olla, etenkin kun puskailuun ollaan jo keretty tottumaan.
- Bino

23.10.2011 Kotona

Ransone muutti tänään Courtroad Acreen, ja tämä tarkoittaa sitä, että pääsen Hyvin Pitkästä Aikaa taas oria treenaamaan ja kisaamaan. Kesän Ransone vietti Belgiassa muiden treenattavana, mutta eipä ori näytä siitä mitään oppineen... puupää on ihan yhtä hankala kuin Belgiaan lähtiessäänkin, ja tuntuu, että se on unohtanut puolet siitäkin, mitä vuoden alussa sen kanssa harjoiteltiin. No, vanha tiimi on nyt taas koossa ja ennen kuin huomaattekaan, meillä on sellainen paketti kasassa että sitä vastaan ei kuka tahansa pärjääkään!

Vaikka Ransone onkin saakutan hankala ratsastettava, se on silti parhaita ratsuja, mitä koskaan olen omistanut. Oikeastaan se on heti Kafonen jälkeen paras. Orilla on mielettömät liikkeet ja se rakastaa esiintymistä, tosin toisinaan kyllä olis ihan kiva, jos kaikesta ei tarvitsisi tapella ja vääntää. On niitä hyviäkin päiviä, jolloin kaikki onnistuu kerralla, mutta ne jäävät kyllä auttamatta vähemmistöön... kisatilanteessa Ransone kyllä esiintyy edukseen, kunhan ratsastaja vain ihan oikeasti keskittyy siihen mitä tekee. Joskus tosin keskittyminenkään ei auta, jos Ransone päättää olla tekemättä jotain, se ei siitä tingi.

Oli miten oli, olenpahan iloinen, että Ransone on taas kotosalla<3
- Bino

11.3.2010 Läpi esteiden

Jokin oli nyt pielessä. Vielä hetki sitten olin ollut lähestymässä estettä Ransonen kanssa - nyt näkökentässäni oli vain sininen taivas ja pari valkoista pilvenhattaraa. Hetken kuluttua näköpiiriini ilmestyi näennäisen tyytyväinen Ransone, joka iloisesti pärskyen ihmetteli, enkö ollut jo nousemassa ylös. Pienet harmaat aivosolut alkoivat raksuttaa ja asioiden nurinkurisesta tilasta päättelin, että jossakin vaiheessa jokin oli mennyt vikaan ja olin ylittänyt esteen yksinäni. Nousin istumaan ja nappasin Ransonen ohjat käteeni. Luita ei tainnut olla poikki eikä pääkään tuntunut tavallista kevyemmältä. Siispä nousisin takaisin selkään ja jatkaisin estetreeniä.
Tappelin Ransonen kanssa kaviouralla sillä aikaa, kun Nate rakenteli kovan kohtalon kokeneen esteen uudelleen. Yritin saada puupäisen orin tekemään voltteja ja ympyröitä, mutta eipä siitä mitään tullut. Ori pukitteli minkä ehti, puri kiinni kuolaimeen ja yritti tehdä elämäni erityisen hankalaksi. Avut eivät menneet perille, ja jos menivät, niin reagointia sai odottaa puoli päivää. Kiroilin hiljaa mielessäni ja ajattelin, että juuri tällaisen hevosen olin aina halunnutkin.

Este oli pian kasattu ja kohta päästiin yrittämään ylitystä uudelleen. Nostin kulmassa laukan ja ohjasin Ransonen pääty-ympyrälle. Laukassa ori toimi onneksi paremmin, se jaksoi kuunnellakin eikä apuja tarvinnut junnata läpi. Tein pari puolipidätettä ja käänsin hevosen pois ympyrältä oikealle tielle. Ransone pidensi askeltaan pyytämättä ja pärskähti kerran pari ennen estettä. Ylitys sujui tällä kertaa mallikkaasti: ori venyi tyylikkäästi puomien yli ja suoriutui alastulostakin moitteetta. Kiittelin kauhukakaraa vuolaasti ja käänsin sen takaisin ympyrälle. Kohta yritettäisiin toistamiseen.

Treenin loppua kohden Ransone alkoi todella innostua aitojen loikkimisesta. Sen keskittymiskyky parani eikä se erityisemmin edes kiukutellut. Toki pieniä erimielisyyksiä oli, mutta pienellä väännöllä selvittiin niistäkin. Kokonaisuus hyvä, jatkakaamme samaan malliin!
- Bino

10.1.2010 Hiekkalaatikolla opittua

Matka maneesiin tuntui tänään harvinaisen pitkältä ja rankalta - hyppivä, riuhtova ja äänekkäästi protestoiva Ransone, jota ei olisi yhtään huvittanut, ei ollut ihan niitä helpoimpia hallittavia. Vaikka orilla oli kanget suussa ja taluttaja molemmilla puolillaan, se yritti pakoa useammin kuin kerran. Hevosen oli kuitenkin toteltava, jos nyt antaisin periksi, niin orin käsittely olisi aina yhtä hankalaa.

Maneesissa Ransone rauhoittui huomattavasti ja irvistely ja luimistelu muuttui hyväntuuliseksi pärskynnäksi ja ympäristön tuijotteluksi. Mietin pienessä pimeässä mielessäni, että miten orille olikin siunaantunut tällainen luonne. Hevosen vuoristoratamieliala veti vertoja vaikeimmille maanisdepressiotapauksille. Päätäni pudistellen ja hemmoteltua traksuvaavia kiroillen säädin jalustimet valmiiksi ja kiristin satulavyön. Orinpahuksen piti vielä itsepintaisesti pullistellakin, mikä mahtava startti tällekin treenille.

Annoin Ransonen kävellä pitkin ohjin samalla, kun jutustelin mukavia tutun valmentajan kanssa. Eva oli ystävällisesti suostunut pitämään meille kouluvalmennuksen, mikä olikin tervettullutta vaihtelua tavalliseen kehänkiertämiseen. Nyt saataisiin hieman ulkopuolistakin näkökulmaa tähän meidän arkiseen raatamiseen. Valmennuksen alku sujui tosin kovin tahmeasti, Ransonea kun ei jaksanut kiinnostaa työnteko erityisemmin. Verryttelyn jälkeen herraan saatiin sentään hieman ryhtiä ja ravityöskentelyyn päästessä se vaikutti jo melkein yhteistyökykyiseltä. Ikävä vaan, että ori kyllästyi tekemiseensä heti, kun pientäkin onnistumisen riemua alkoi olla ilmassa. Sain tehdä rutkasti töitä saadakseni hevosen taas kuuntelemaan pyyntöjä, kehoituksia ja käskyjä, vaikkakin suurin osa tuntui silti menevän, kuin kuuroille korville. Laukkatyöskentely onneksi toi hieman eloa tähän asti kankeaan harjoitukseen. Jarrua sai kiskoa välillä ihan kunnolla, kun orilla jäi kaasu päälle. Muuten meni ihan hyvin, mutta vastalaukasta tuo ei tuntunut välittävän tuon taivaallista.

Treenin loppupuolella perehdyttin vielä pohkeenväistön ihmeelliseen maailmaan. Ransone meni miten sattui, eikä alkuun kuunnellut apuja lainkaan. Risteävät askeleet eivät tosiaankaan olleet, mitä niiden olisi pitänyt olla, ja kaiken huipuksi puupää heittäytyi tavallista vaikeammaksi. Pienen pukkisarjan ja iloisen ryntäilyn jälkeen mittani kuitenkin täyttyi, ja kaappasin vallan takaisin itselleni. Ransone tajusi, että tässä asiassa sillä ei ollut minkäänlaista sananvaltaa ja fiksuna pollena tajusi tehdä, niinkuin käskettiin. Molempiin suuntiin mentiin, ja hyvin mentiinkin. Kiittelin oria vuolaasti treenin päätteeksi, olihan se käyttäytynyt kunnolla melkein kolmasosan valmennuksen kestosta.
- Bino

2.1.2010 Kehää kiertämässä

Päivä alkoi lupaavasti, kun omalta tallilta lähtiessä autosta poksahti rengas. Sitä sitten vaihdettiin jonkin aikaa - vanha rengas ei millään meinannut irrota ja uuden asentaminen tuotti lieviä vaikeuksia jopa ikänsä renkaita vaihtaneelle Natelle. Rengas kuitenkin saatiin paikalleen ja kohta Courtroad Acre oli enää vain alati pienenevä kuva auton taustapeilissä. Matka Rowlandiin sujui mukavasti, mitä nyt Naten kanssa keskusteltiin kiivaaseen tahtiin, että oliko se nyt tuo liittymä vaiko vasta seuraava. Se oli seuraava, minä olin väärässä.

Tallilla oli ihmeen hiljaista. Useimpina viikonloppuina tähän aikaan päivästä parkkipaikka oli täynnä autoja ja kenttä täynnä hevosia, nyt molemmat olivat kumman autioita. Tarhoissa tosin oli enemmän elämää kuin yleensä, mikä toi mieleeni ajatuksen hevosten vapaapäivästä. Meidän traksuhirviö joutuisi kuitenkin tänään töihin, oli muilla vapaapäivä tai ei. Treenisuunnitelmaa mielessäni muotoillen lähdin Naten vanavedessä kulkemaan kohti Ransonen karsinaa. Edellistä (sanoinkuvaamattoman hankalaa) ratsastuskertaa muistellessani päätin delegoida päivän hommat Natelle. Kokeilkoon nyt itse, millaista Ransonen kanssa oli treenata.

Rakas pullaponini tottakai protestoi odottamatonta ratsastajan vaihdosta. Asenne oli orilla kovin kielteinen heti alusta alkaen, hyvä kun Nate edes pääsi steppaavan hevosen selkään. Parin syrjähypyn ja pukkiloikan jälkeen Ransone joutui kuitenkin hyväksymään tosiasiat ja taipumaan osaavamman ratsastajan tahtoon. Alkulämmittelyn jälkeen ori kulki tiukasti peräänannossa parhaansa tehden. Pohkeenväistöt, laukanvaihdot, kootut ja lisätyt askellajit... ei ongelman ongelmaa, ei edes pienenpientä vallankumouksen yritystä. Katselin kentän laidalla naama kateudesta vihertyen ratsukon menoa. Olihan se suorastaan hirvittävää katsella, kuinka hyvin ja vaivattomasti Nate sai pidettyä Ransonen kurissa - itsellä kun kesti vähintään se puoli tuntia, että sain orin edes suunnilleen kuuntelemaan.
Ratsastuksen jälkeen laittelin Ransonen tarhailukuntoon. Ori saisi viettää loppupäivän vapaalla. Tämän kerran koulurääkki oli ollut sen verran monipuolinen ja vaativa, että kevyt ulkoilu talvisäässä ei ollut lainkaan hullumpi tapa viettää hiljaista iltapäivää.
- Bino

24.12.2009 Vuoden rankin juhla

Oletko kyllästynyt tylsiin perinnejouluihin, jolloin nurkissa pölyyntyvät sukulaiset aukaisevat sanaisen arkkunsa tarinoiden vanhoista hyvistä ajoista ja kuinka lanttua sai joulun alla markalla kilon? Haluatko vaihtelua aina samalta maistuviin jouluruokiin, joihin normaalit ihmiset eivät muina sesonkeina koskisi pitkällä tikullakaan? Ei hätää - ongelmaan on ratkaisu. Piristä ankeaa ja pimeää valon juhlaa viettämällä pyhäpäivät kaistapäisen, juuri kolme vuotta täyttäneen hevosorin kanssa. Lepuuta joulukiireistä kärsineitä hermojasi ja lähde hevosen kanssa pitkälle maastoretkelle lumiseen postikorttimaisemaan - kylmässä ojassa selälläsi maatessasi ymmärrät, kuinka ihanaa on omistaa hieno ratsuhevonen, joka punatulkun nähdessään suorastaan hypähtää riemusta ja saa uutta energiaa paluumatkaa varten. Kun kiipeilet ojasta takaisin tielle huomaat ajattelevasi, että olipa hyvä, että rakas ratsusi meni edeltä kotiin. Raukka on kovin herkkä kylmälle ja pimeääkin se pelkää. Ja sitäpaitsi, tehokas kävelylenkki on aivan mahtava tapa päättää jo valmiiksi liikunnallinen aattoilta. Tunnetko jo, kuinka joulun lämpö täyttää mielesi? Viimeistään tallille palatessasi olet takuuvarmasti joulutuulella. Ratsusi on omatoimisesti hakenut iltapalaa rehuvarastosta ja näin säästänyt sinulta valtavasti vaivaa. Iloisen vihreä kuola värittää tylsän metallisia kuolainrenkaita ja muissakin varusteissa on koristeellisia kuolaraitoja. Viedessäsi uskollista ystävääsi karsinan lämpöön tämä aina-niin-hellä kauraturpa hankaa räkäistä nenäänsä selkääsi tehden vastapestystä takistasi taiteellisen, tosin kovin kostean ja tahmaisen muotiluomuksen. Kun edellämainittu nelijalkainen kiertää ympäri karsinaa eikä suostu pysähtymään, ajattelet kyyneleet silmäkulmissa, kuinka et koskaan tule unohtamaan tätä joulua. Lumesta valkoinen maisema, mustelmista sinipunainen vasen kylki, kuolasta vihreät varusteet. Iloista joulua kaikille!
- Bino

14.11.2009 Tulevaisuuden suunnitelmia

Kas kummaa, kuinka aika rientää. Pienestä traksuvaavista on ihan huomaamatta kasvanut iso traksuvaavi, joka on ihan yhtä huonokäytöksinen, kovapäinen ja hemmoteltu kuin ennenkin. Hiljattain pari vuotta täyttänyt Ransone ei ole vanhetessaan viisastunut yhtään ja kyllähän sen huomaa, kun arkea yrittää orin kanssa pyörittää. Onneksi sentään ratsun koulutus on alkanut mallikkaasti, ori on jo perusasiat oppinut ja eteenpäin mennään kovaa vauhtia. Toki pientä kapinaa on aina ilmassa, etenkin kun uusia asioita pitäisi oppia, mutta kyllä poitsusta vielä hyvä ratsu tulee. Jossain vaiheessa. Ehkä.

Sukunsa puolesta Ransonella on hyvät mahdollisuudet menestyä koulupuolella ja kapasiteetti vaativiin luokkiin alkaa jo näkyä. Orilla on hienot ja tyylikkäät askellajit ja esiintyjille ominaisia luonteenpiirteitäkin löytyy vaikka millä mitalla. Tulevaisuuden toiveissa ja haaveissa on GP-taso, ja jos kaikki sujuu hyvin, tavoite ei jää pelkäks i haaveeksi. Kouluratsastuksen lisäksi aion kilpailla Ransonen kanssa myös esteillä. Orilla on sopivan tulinen luonne esteradoille ja irtohypytyksen perusteella jonkinlaisia lahjojakin löytyy. Viime viikolla kokeiltiin vaikka minkälaista aitaa ja ylihän hevonen meni, lähes virheittä.
- Bino

5.9.2009 Kapinamielellä

Ransone on ollut vähän pahalla päällä viime päivinä. Poikaparka luulee saavansa liian vähän huomiota ja huolenpitoa, vaikka vietän käytännössä kaikki vapaat hetkeni tallilla... Myönnettäköön, että vapaita hetkiä on kalenterissa aika vähän, kahden tallin pito kun vie kamalasti aikaa, mutta eipä orilla silti hätäpäivää ole. Kunhan nyt kiukuttelee ja kokeilee rajojaan.

Tänään Ransone pääsi tutustumaan uuteen ihmiseen, kun raahasin Courtroad Acren talliorjan, Naten mukaan oria katsomaan. Tapaamisen tulos olisi kyllä pitänyt arvata ennalta, tottahan oli selvää, ettei Ransone kaikessa mustasukkaisuudessaan suostunut uutta tuttavuutta hyväksymään. Ori vaipui sellaiseen murjotuksen alhoon, että ehdin jo pelätä, että sen tuleva ja menevä depressio muuttuisi pysyväksi tilaksi. Päästessään ulos karsinasta tallikäytävälle harjattavaksi Ransone kaikeksi onneksi piristyi hieman ja vähitellen se alkoi kiinnostua Naten tekemisistä ja menemisistä. Ylimmiksi ystäviksi heitä ei kuitenkaan voi vielä sanoa, Ransone kun ei ihan vielä ole varma, mitä tuosta uudesta ihmisestä oikein ajattelisi.

Iltapäivällä Ransone pääsi jokapäiväiselle kävelylenkilleen. Känkkäränkkämieliala jatkui vielä tallilta lähtiessäkin, kun eihän sitä nyt voinut tihkusateessa lähteä yhtään minnekään. Ori oli tallipihan poikki kuljettaessa jatkuvasti kääntymässä takaisin ja välillä sitä sai pidellä ihan tosissaan. Maastoreitille tultaessa poitsu rauhoittui vähän ja alkoi kulkea tasaisemmin, mutta kapinahenkeä oli edelleen ilmassa. Vallankumoukselta kuitenkin vältyttiin, joten siitä päätellen kävelylenkki oli kaiketi ihan onnistunut. Hyvä me.

Tallille palatessa muutamia autoja oli ilmestynyt pihaan ja ihmismäärä näytti kaksinkertaistuneen. Ratsuttajat kuskasivat hevosia talliin ja tallista pois ja kenttä näytti olevan kovassa käytössä. Ransone joutuisi vielä vähän aikaa odottamaan ratsastuskentälle pääsyä, ori oli vielä hieman liian nuori ratsutuksen aloittamiseen. Ja mikä kiire meillä edes oli, ori pääsisi kyllä aikanaan kiertämään kenttää ihan todenteolla. Ensin harjoitusmielessä ja myöhemmin sitten kilpailujen merkeissä. Mutta nyt vielä jonkin aikaa Ransone saisi nauttia melkein 1-vuotiaan orin helposta ja huolettomasta elämästä.
- Bino

22.8.2009 Tutustumista

Uuteen paikkaan on nyt sitten muutettu, ja voinen sanoa, että jollain tasolla ollaan jo sopeuduttukin. Tallipaikkahan löytyi Rowland Trakehnersista, eli Englannin maaperälle tosiaan siis päästiin. Ransone on tallilla kuin kotonaan, hevoskavereita ainakin riittää ja puitteethan ovat siis ihan törkeen hienot. Tiluksiin ollaan tutustuttu kävelylenkkien merkeissä, joka päivä ollaan tehty tunnin tai parin mittainen reissu jonnekin päin tallin maita.

Ransone on nyt puolivuotias, mikä tosiaan tarkoittaa sitä, että muutaman kuukauden kuluttua päästään aloittamaan varsinainen ratsun koulutus. Maasta käsin on harjoiteltu jo muutamia helppoja asioita ja juoksutus alkaa olla orille jo tuttua puuhaa, ja näyttäisipä vähän siltä, että ori suhtautuu varsin positiivisesti uuden oppimiseen. Itsepäinenhän tuo on, eikä välillä meinaa uskoa käskyjä ollenkaan, mutta eiköhän siitä vielä hyvä kouluratsu saada. Toivotaan ainakin.
- Bino

10.8.2009 Ajalta ennen muuttoa

Régimentin tilat alkavat olla siinä määrin täynnä, että Ransone lähtee nyt itselleni yksityiseksi. Muuttoon on alettu jo valmistautua: tavarat alkavat olla kasassa ja tallipaikkakin on haussa. Tallipaikkatarjouksia tuli ihan mukava määrä ja niistä nyt sitten pitäisi valita paras vaihtoehto tälle toistaiseksi kovin pienelle ja nuorelle luupäälle. Todennäköisesti suuntaamme jonnekin päin Englantia. Pysyypähän tämä elukoiden pito edes vähän yksinkertaisempana, kun kuitenkin hyppään Briteissä yhtenään ylläpitämässä Courtroad Acrea.

Ransonen kanssa käytiin tänään kävelylenkillä rannalla, mistä kaarrettiin naapurin niityn kautta takaisin tallille. Ori oli hyvinkin pirteällä tuulella, ja jollakin ihmeen kaupalla se jopa teki, niinkuin pyydettiin ja seurasi kiltisti narun päässä. Joko hevosella oli heikko hetki tai sitten se todella yrittää parantaa tapojaan. Tallille tultua Ransone pääsi tarhailemaan vähäksi aikaa, ja sai myös mussuttaa ruokansa ulkosalla.

Iltapäivällä käytiin orin tavarat vielä kertaalleen läpi ja katsottiin, että kaikki varmasti tulisi mukaan. Toisaalta eipä sillä niin olisi väliä, vaikka jotain unohtuisikin, saihan niitä tavaroita aina uusia. Ja sitäpaitsi, sahaisin kuitenkin Englanti-Ranska väliä, joten helppoahan unohtuneiden romujen kuskaaminen kuitenkin olisi.
Tällaista tällä kertaa, muuttoa odotellessa.
- Bino

Valmennukset

3 valmennusta

14.1.2016 Kouluvalmennus, GP / Sissi Pietinen

Valmennuksen alkuun ratsastettiin eteenpäin. Isoa ravia mahdollisimman avoimessa muodossa, mutta ei missään nimessä saanut käydä kovasuiseksi. Paljon ympyröitä ja isoa liikettä, suunnanvaihtoja ja niissä erityisen tarkat avut, jotta uusi sisäpohje saatiin ajoissa läpi ennen uutta suuntaa. Aluksi ori valahti nimenomaan suunnan vaihdoissa hiukan etupainoiseksi ja hakalan oloiseksi, mutta pikkuhiljaa se alkoi pysyä samassa muodossa ja Binokin kehui orin rentoutta. Laukassa teimme saman kaltaista alkuverryttelyä, mutta suunnan vaihtoa ennen otimme alkuun raviin ja uudessa suunnassa rauhassa uutta nostoa. Kun molemmat suunnat oli verkattu lyhensimme ihan vähän laukkaa ja kaulaa, mutta säilytimme kuitenkin melko matalan muodon. Emme koonneet laukka juurikaan, teimme parit laukanvaihdot voimakkaasta laukasta. Energisen alkuverryttelyn jälkeen aloimme hiomaan hiukan sulkutaivutuksia ja kokoamisia. Ensin haettiin volttikahdeksikolla oria ylemmäs ja kootumpaan muotoon. Tavoite on kuitenkin säilyttää rentous sulkutaivutuksessa siksak-uralla. Helpommalla kaavalla, eli uralta pois ja takaisin uralle oli Ransonesta kaikkein mukavinta, muttei sillä kuitenkaan ollut mitään ongelmaa edes pituushalkaisian useammassa siksakissa. Siinä kuitenkin Binon tarkkuudessa oli hieman hiomista, puolipidätteiden ja pohkeiden ajoitus painoapujen kanssa oli aluksi hiukan haastavaa, mutta rytminharjoitukset auttoivat Binoa saamaan harjoituksesta kiinni. Samaa rytmiharjoitusta käytimme laukanvaihtosarjoissa. Ensin teimme joka kolmannella askeleella ja kiristimme siitä sitten tahtia sen mukaan kun ratsukko oli valmis. Ransone teki hienosti töitä ja oli selkeästi innostunut alkuverryttelystä. Myös Bino kehui orin positiivisuutta tälle päivälle. Lopuksi askelleessa sarjavaihdot sujuivat kuin nakutettu. Rytmikkäästi, lennokaasti ja ennen kaikkea puhtaasti. Loppuraveissa ori sai venyttää eteen alas ja liikkua jälleen reilusti eteen. Muista siis treenatessa löysyttää hiukan nutturaa ja ratsastaa isosti eteen ohjat tuntumalla. Hevosesi lämpeää ja liikkuminen on sille mielekkäämpää.

21.7.2012 Estevalmennus 90-110cm / Vaahterapolku

Esteille tulo laukassa oli teidän ongelmanne tänään. Ransone kyllä pomppi esteet ravissa, mutta laukkaa se ei millään olisi halunnut nostaa. Mutta kyllä sitä kouluratsukin hienosti hyppää, kunhan ensin tajuaa jutun jujun. Pehmeät kädet ja oikeat avut saa Ransonenkin kuulolle.

10.1.2010 Kouluvalmennus, heA-vaB / eva

Alkutunnista Ransone vaikutti hyvinkin vastahakoiselta ja pienimmätkin asiat sait pyytää moneen kertaan ja eri tavoin. Käynnissä herra käveli aluksi hyvin hitaasti ja tarmokkaan käynnin löytymiseen menikin rutkasti aikaa. Ravissa Ransone vaikutti reippaalta ja aluksi huomattavasti yhteistyöhaluisemmalta. Tosin heti kun pienikin onnistumisenpilke näkyi, ori olikin kyllästynyt tehtävään ja jatkoi nokka pystyssä ravailua ja jätti apusi huomioimatta. Laukassa vauhtia oli ajoittain jopa hieman liikaa. Ori tuntui innostuvan laukkatyöskentelystä, kun sai kunnon haastetta. Tehtäväksi annoin melko jyrkät pohkeenväistöt ja vastalaukkaa. Väistöihin ori jaksoi keskittyä ihmeen hyvin ja kivat ristiaskeleetkin siitä irtosi. Vastalaukkahommista se ei päässyt jyvälle lainkaan, vaan aina vastalaukan noustessa vaihtoi myötälaukkaan iloisin mielin ja tyytyväisenä suoritukseensa. Orin nuoren iän takia asia annettiin anteeksi. Muutama vastalaukka-askel kuitenkin tuli, joten se sai riittää. Lopputunnista tehtäväksi annoin vielä ravissa pohkeenväistöt. Ransone vaikutti siltä, että työskentely riitti ja ori kaahotti lapa edellä jättäen ristiaskeleet kauas omasta askelluksestaan. Kuitenkin pienen kurinpalautuksen ja pienimuotoisen hangoittelun jälkeen sait oriin menemään väistöä kivasti kumpaankin suuntaan. Työskentelyänne oli kiva katsella. Ransone ei ilmeisestikään ole helpoimmasta päästä ja keskittyminen herpaantuu aina ajoittain. Hermosi pysyivät kyllä ihmeen hyvin ja jaksoit väänsää orista tarvittavat asiat.

Ransone on virtuaalihevonen

Hevosen kuvat: Benny de Ruiter
Ulkoasu: Bino